Rakastan sukutarinoita. Viivähdetään sen vuoksi vielä hetki Etelä-Pohjanmaalla Alavudella.
Puistossa Kirkkojärven rannalla on hellyttävän näköinen patsas, jossa nuori mies reppu selässä on lähdössä maailmalle. Ei kuitenkaan Amerikkaan, jonne tuolloin reilut sata vuotta sitten virtasi väkeä erityisesti Pohjanmaalta. Kyseessä on Heikki Huhtamäki (1900 Lapua - 1970 Helsinki), tuleva vuorineuvos, Oy Huhtamäen Tehtaat - Ab Huhtamäkis Fabriker -yhtiön perustaja.
Huhtamäen suku asusti 1700-1800-luvuilla Lapualla. Esi-isä Samuel (1765-1840) raivasi torpan, joka jälkimmäisen vuosisadan lopulla lunastettiin itsenäiseksi Huhtamäen tilaksi. Pojanpojanpoika Juho päätyi olutmestariksi Lapualle, hänen poikansa Vilhem vietti matkustavaista elämää: hän kävi (opinto?)matkoilla Ruotsissa, Norjassa ja New Yorkissa ennen kuin perusti leipomon ensin Lapualle siirtyen paikkakunnalta toiselle ja lopulta Alavudelle. Vilhelmin vanhin poika oli HEIKKI, joka piti Alavutta kotiseutunaan ja sinne hänet on haudattukin.
Heikin liikemieskyvyt ilmenivät jo nuorena: WSOY:n kirjatilausten myyjänä hän oli paras jo 15-vuotiaana. Alavuden Nuorisoseuran puheenjohtaja hänestä tuli 16-vuotiaana. Toki hän ajan tavan mukaan työskenteli tuolloin myös isänsä leipomossa ja sen tuotteiden markkinoinnissa kuluttajille.
Heikki lähti opintomatkalle Venäjälle onnettomaan aikaan, vuonna 1917. Vallankumous puhkesi ja Heikki joutui matkallaan monta kertaa vangituksi, melkein teloitetuksikin. Niin ei ollut tarkoitettu ja hän onnistui pääsemään Vladivostokiin asti. Siellä hän pestautui laivaan lämmittäjäksi, jotta sai kyydin Japaniin. Sieltä hän valitettavasti ei päässyt eteenpäin, vaan joutui palaamaan Siperian halki takaisin ylittäen rintamalinjat neljä kertaa. Suomen puolelle hän tuli lokakuussa 1918.
Seikkailunsa jälkeen Heikki Huhtamäki meni Vaasaan kauppakouluun. Siellä hän avioitui Signe Hagströmin, nahkatehtailijan tyttären kanssa. Kokkolasta Heikki perheineen sai käyttöönsä appensa hankkiman tilan, jonka navettaan hän perusti makeistehtaan. Oppi-isät tulivat Saksasta ja jo ensimmäisenä vuonna tehdas työllisti 61 työntekijää, monet heistä Alavudelta. Tuotannossa oli peräti 46 lajiketta, mm. "Vaasan Jaakkoon yskänmälli".
Heikki teki opintomatkoja ulkomaille. Firma alkoi laajeta myös yritysostoin erityisesti Turussa: Hellas (makeisia), Ipnos (keksejä), Jalostaja (säilykkeitä). Vuonna 1940 nimeksi tuli Huhtamäki-yhtymä Oy. Toimialoja tuli vuosien myötä lisää: lääketehdas Leiras ja pakkaustehdas Polarpak. Opiskelijatyttönä olin yhden kesän ajan töissä Huhtamäen pääkonttorissa Turussa, joten nämä ovat minulle tuttuja yhtiöitä.
1980-luvulla yhtymä alkoi keskittää toimintojaan. Yhtiöitä myytiin ja uusia ostettiin (mm. makeistehdas Leaf). Monien vaiheiden jälkeen yhtiö on nyt ytimekkäästi Huhtamäki Oyj ja toimii elintarvikepakkaus- ja kertakäyttöastiateollisuuden alalla. Vuonna 2018 liikevaihto oli yli kolme miljardia euroa ja työntekijöitä eri maissa yhteensä noin 18 000 henkilöä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Alkuakaan ei olisi, jos venäläiset olisivat Heikin teloittaneet tai jos hän olisikin päässyt Japanista Amerikkaan - olisiko hän palannut Pohjanmaalle?
Heikki Huhtamäen patsaan on tehnyt kaima, kuvanveistäjä, taidegraafikko Heikki Nieminen (s. 1926 Hollola, k. 2016). Hän opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Valmistuttuaan hän oli taidegraafikko August Tuhkan assistenttina ja sen jälkeen hän teki pitkän päivätyön opettajana Taideakatemian koulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Heikki Nieminen oli ensimmäisiä, jotka ottivat lujitemuovin materiaalikseen. Tutuimmat hänen töistään ovat 1954 vuodesta lähtien jaetut halutut Hymytyttö- ja Hymypoika -pienoispatsaat, jollaista en pettymyksekseni koskaan saanut. Isoista töistä mainittakoon Akseli Gallen-Kallelan patsas Porissa ja F E Sillanpään muistomerkki Hämeenkyrössä.
Kuvan olen itse ottanut.
Lähteet:
Jyrki Vesikansa: Leipurin pojan perintö, Huhtamäki Oy 1920-1995
Wikipedia
Puistossa Kirkkojärven rannalla on hellyttävän näköinen patsas, jossa nuori mies reppu selässä on lähdössä maailmalle. Ei kuitenkaan Amerikkaan, jonne tuolloin reilut sata vuotta sitten virtasi väkeä erityisesti Pohjanmaalta. Kyseessä on Heikki Huhtamäki (1900 Lapua - 1970 Helsinki), tuleva vuorineuvos, Oy Huhtamäen Tehtaat - Ab Huhtamäkis Fabriker -yhtiön perustaja.
 |
| Heikki Huhtamäki, Heikki Nieminen, 1984 Rantapuisto, Huhtamäentie, Alavus |
Huhtamäen suku asusti 1700-1800-luvuilla Lapualla. Esi-isä Samuel (1765-1840) raivasi torpan, joka jälkimmäisen vuosisadan lopulla lunastettiin itsenäiseksi Huhtamäen tilaksi. Pojanpojanpoika Juho päätyi olutmestariksi Lapualle, hänen poikansa Vilhem vietti matkustavaista elämää: hän kävi (opinto?)matkoilla Ruotsissa, Norjassa ja New Yorkissa ennen kuin perusti leipomon ensin Lapualle siirtyen paikkakunnalta toiselle ja lopulta Alavudelle. Vilhelmin vanhin poika oli HEIKKI, joka piti Alavutta kotiseutunaan ja sinne hänet on haudattukin.
Heikin liikemieskyvyt ilmenivät jo nuorena: WSOY:n kirjatilausten myyjänä hän oli paras jo 15-vuotiaana. Alavuden Nuorisoseuran puheenjohtaja hänestä tuli 16-vuotiaana. Toki hän ajan tavan mukaan työskenteli tuolloin myös isänsä leipomossa ja sen tuotteiden markkinoinnissa kuluttajille.
Heikki lähti opintomatkalle Venäjälle onnettomaan aikaan, vuonna 1917. Vallankumous puhkesi ja Heikki joutui matkallaan monta kertaa vangituksi, melkein teloitetuksikin. Niin ei ollut tarkoitettu ja hän onnistui pääsemään Vladivostokiin asti. Siellä hän pestautui laivaan lämmittäjäksi, jotta sai kyydin Japaniin. Sieltä hän valitettavasti ei päässyt eteenpäin, vaan joutui palaamaan Siperian halki takaisin ylittäen rintamalinjat neljä kertaa. Suomen puolelle hän tuli lokakuussa 1918.
Seikkailunsa jälkeen Heikki Huhtamäki meni Vaasaan kauppakouluun. Siellä hän avioitui Signe Hagströmin, nahkatehtailijan tyttären kanssa. Kokkolasta Heikki perheineen sai käyttöönsä appensa hankkiman tilan, jonka navettaan hän perusti makeistehtaan. Oppi-isät tulivat Saksasta ja jo ensimmäisenä vuonna tehdas työllisti 61 työntekijää, monet heistä Alavudelta. Tuotannossa oli peräti 46 lajiketta, mm. "Vaasan Jaakkoon yskänmälli".
Heikki teki opintomatkoja ulkomaille. Firma alkoi laajeta myös yritysostoin erityisesti Turussa: Hellas (makeisia), Ipnos (keksejä), Jalostaja (säilykkeitä). Vuonna 1940 nimeksi tuli Huhtamäki-yhtymä Oy. Toimialoja tuli vuosien myötä lisää: lääketehdas Leiras ja pakkaustehdas Polarpak. Opiskelijatyttönä olin yhden kesän ajan töissä Huhtamäen pääkonttorissa Turussa, joten nämä ovat minulle tuttuja yhtiöitä.
1980-luvulla yhtymä alkoi keskittää toimintojaan. Yhtiöitä myytiin ja uusia ostettiin (mm. makeistehdas Leaf). Monien vaiheiden jälkeen yhtiö on nyt ytimekkäästi Huhtamäki Oyj ja toimii elintarvikepakkaus- ja kertakäyttöastiateollisuuden alalla. Vuonna 2018 liikevaihto oli yli kolme miljardia euroa ja työntekijöitä eri maissa yhteensä noin 18 000 henkilöä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Alkuakaan ei olisi, jos venäläiset olisivat Heikin teloittaneet tai jos hän olisikin päässyt Japanista Amerikkaan - olisiko hän palannut Pohjanmaalle?
Heikki Huhtamäen patsaan on tehnyt kaima, kuvanveistäjä, taidegraafikko Heikki Nieminen (s. 1926 Hollola, k. 2016). Hän opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Valmistuttuaan hän oli taidegraafikko August Tuhkan assistenttina ja sen jälkeen hän teki pitkän päivätyön opettajana Taideakatemian koulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Heikki Nieminen oli ensimmäisiä, jotka ottivat lujitemuovin materiaalikseen. Tutuimmat hänen töistään ovat 1954 vuodesta lähtien jaetut halutut Hymytyttö- ja Hymypoika -pienoispatsaat, jollaista en pettymyksekseni koskaan saanut. Isoista töistä mainittakoon Akseli Gallen-Kallelan patsas Porissa ja F E Sillanpään muistomerkki Hämeenkyrössä.
Kuvan olen itse ottanut.
Lähteet:
Jyrki Vesikansa: Leipurin pojan perintö, Huhtamäki Oy 1920-1995
Wikipedia
Kommentit
Lähetä kommentti