Nyky-Jyväskylä ei olisi sellainen kuin se on ilman yliopistoa. Opiskeluajoiltaan tutut piirilääkäri Wolmar Schildt ja pappi Uno Cygnaeus kohtasivat oikeaan aikaan, kun ensimmäistä suomenkielistä opettajankoulutusseminaaria oltiin suunnittelemassa. Schildt vakuutti Cygnaeuksen siitä, että Jyväskylä oli sopiva paikka seminaarille. Tästä kehityskulusta seminaarista 1863 --> Kasvatusopillisen korkeakoulun kautta 1934 --> Jyväskylän yliopistoksi 1966 on Pekka Hassinen kirjoittanut mainion kirjan "Oi kuvatuksia ja mielijuohteita", ilmestymisvuosi 2013.
Yliopistoportit on komea siniseksi maalattu terästeos Jyväskylän yliopiston päärakennusta kohti vievän tien alussa yliopiston kirjaston kohdalla. Se on kunnianosoitus Wolmar Schildtille, jonka vision ansiota yliopisto on. Teokseen on kaiverrettu hänen ajatuksensa: "Yksi joukossa ajatteli, milloinka tämä vähä-koulu kasvaa iso-kouluksi? Milloinka lukioksi ja milloinkapa oppioksi? - Oi kuvatuksia ja mielijuoheita." Wolmar Schildtin aloitteesta Jyväskylään oli perustettu vuonna 1858 ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu Jyväskylän Lyseo. Schildt on tunnettu myös lukuisista uudissanoistaan, joita suomen kieleen tarvittiin korkeampaa opetusta varten. Esimerkkejä: taide, tiede, väittely, ennuste, selkäydin, määritelmä, kirjailija... Oppio -sana ei suomeen kuitenkaan vakiintunut, vaan yliopisto on yliopisto. Myöskään hänen kehittämänsä venykekirjoitus ei saanut kannatusta, vaan meillä on ä ja ö -merkit sekä pitkä vokaali kahdella merkillä.
Porttiteoksen tekijä on kuvanveistäjä Pero Luostarinen (s. 1954 Helsinki), joka voitti Schildtin muistomerkistä julistetun kutsukilpailun. Sen sininen väri yhdistyy luontevasti kampusalueen 1880-luvun punatiilitalojen räystäiden alla oleviin sinisiin koristeisiin sekä 1970-luvulta oleviin arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemien rakennusten sinisiin alumiiniverhouksiin. Teos on Suomen valtion lahja yliopistolle sen 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Aika laskettiin Kasvatusopillisen korkeakoulun aloittamisesta.
Kuvassa Yliopistoporttien takana on Jyväskylän vanhin kivirakennus (rak.v. 1851). Se on toiminut valtion viljavarastona, Jyväskylän kaupunginkirjastona ja Jyväskylän tieteellisenä kirjastona, Suomen kotiteollisuusmuseona, yliopiston rehtoraattina ja nyt Local Culture Hostel & Café:na.
Vertailun vuoksi liitän tähän lopuksi kuvan Lissabonin yliopiston pihalta. Siinäkin on väriä. Tekijästä ei minulla ole tietoa, kun kuvakin on otettu liikkuvan auton ikkunan läpi.
Yliopistoportit on komea siniseksi maalattu terästeos Jyväskylän yliopiston päärakennusta kohti vievän tien alussa yliopiston kirjaston kohdalla. Se on kunnianosoitus Wolmar Schildtille, jonka vision ansiota yliopisto on. Teokseen on kaiverrettu hänen ajatuksensa: "Yksi joukossa ajatteli, milloinka tämä vähä-koulu kasvaa iso-kouluksi? Milloinka lukioksi ja milloinkapa oppioksi? - Oi kuvatuksia ja mielijuoheita." Wolmar Schildtin aloitteesta Jyväskylään oli perustettu vuonna 1858 ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu Jyväskylän Lyseo. Schildt on tunnettu myös lukuisista uudissanoistaan, joita suomen kieleen tarvittiin korkeampaa opetusta varten. Esimerkkejä: taide, tiede, väittely, ennuste, selkäydin, määritelmä, kirjailija... Oppio -sana ei suomeen kuitenkaan vakiintunut, vaan yliopisto on yliopisto. Myöskään hänen kehittämänsä venykekirjoitus ei saanut kannatusta, vaan meillä on ä ja ö -merkit sekä pitkä vokaali kahdella merkillä.
Porttiteoksen tekijä on kuvanveistäjä Pero Luostarinen (s. 1954 Helsinki), joka voitti Schildtin muistomerkistä julistetun kutsukilpailun. Sen sininen väri yhdistyy luontevasti kampusalueen 1880-luvun punatiilitalojen räystäiden alla oleviin sinisiin koristeisiin sekä 1970-luvulta oleviin arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemien rakennusten sinisiin alumiiniverhouksiin. Teos on Suomen valtion lahja yliopistolle sen 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Aika laskettiin Kasvatusopillisen korkeakoulun aloittamisesta.
Kuvassa Yliopistoporttien takana on Jyväskylän vanhin kivirakennus (rak.v. 1851). Se on toiminut valtion viljavarastona, Jyväskylän kaupunginkirjastona ja Jyväskylän tieteellisenä kirjastona, Suomen kotiteollisuusmuseona, yliopiston rehtoraattina ja nyt Local Culture Hostel & Café:na.
Vertailun vuoksi liitän tähän lopuksi kuvan Lissabonin yliopiston pihalta. Siinäkin on väriä. Tekijästä ei minulla ole tietoa, kun kuvakin on otettu liikkuvan auton ikkunan läpi.
Kommentit
Lähetä kommentti