Rakastan

Rakkaus, suurin kaikista. Se on ikuinen, uudistuva, vaikeasti määriteltävä, jokaiselle omanlaisensa. Sillä on kohde, sitä voi ilmaista monin tavoin, mutta se voi olla myös salainen.


Rakastan, Antti Maasalo 1985, 
materiaali ruostumaton, helmiäisväreillä päällystetty teräs
Sijainti Yrttisuon perhepuisto


Kuvanveistäjä Antti Maasalo on kuvannut rakkautta teoksella, joka on vuodesta 1985 sijainnut Yrttisuon perhepuiston laidalla Tikassa (Kuokkalassa). Tuona vuonna alueella oli Jyväskylän ensimmäiset asuntomessut. Muistaakseni veistoksella oli alkuaikoina liikkuvat "siivet", se pyöri tuulella ja siitä kuului ääntä. Tarkoitus on ollut, että luonto olisi osa teosta, siis tuuli, valo ja ympäristö. Sittemmin se on kahlittu liikkumattomaksi, mikä ei oikein sovi aiheeseen ja suorastaan pilaa teoksen. Ilmeisesti ääni häiritsi lähiseudun asukkaita. Kirjallista todistetta en muistikuvani tueksi vielä löytänyt.

Kahden ihmisen välisessä rakkaudessa sitoudutaan toisiinsa, mutta suhde ei saa olla vankila. Ihminen tarvitsee myös omaa aikaa, yhteyttä omaisiinsa ja ystäviinsä, mahdollisuutta toteuttaa itseään ja omia haaveitaan. Jotta voitaisiin hyvin, ilman täytyy saada vaihtua ja raikastua rakkauden talossa. Filosofi Esa Saarisen sanoin: "Anna kumppanisi kukoistaa! Älä lannista!"


Jos tämä teos saisi pyöriä vapaasti, se kuvaisi minulle suurta ihmiskunnan yhteisyyttä, kaikkien hyvää tahtoa toisiaan kohtaan, iloa ja riemua. Tavattaessa halattaisiin ja hymyiltäisiin. Jumalan tuuli pyörittäisi veistoksen teräksisiä käsivarsia ja kuuluttaisi kaikille: "Minä rakastan teitä kaikkia, lapseni! Olette täydellisiä, olenhan minä teidät luonut. Käyttäkää kykyjänne hyvään, viljelkää ja varjelkaa! Rakastakaa, armahtakaa ja auttakaa toisianne!"

Taiteilija Antti Maasalosta olen kertonut aiemmin blogissani "Löytöretkellä Kangaslammella" 12.3.19.

Tämä kirjoitus on Sippulanniemen ja Tikan vuosieni muistolle ja niille ihanille ihmisille, joiden kanssa sain siellä elää. Monet pyöräily- ja kävelyretket kuljettiin Yrttisuon puiston laitaa. Käydessäni paikalla nyt, pikkupojat pelasivat siellä Pokemonia patsaan ympärillä. En kysynyt heidän mielipidettään teoksesta - huomasivatkohan he sitä lainkaan tuijottaessaan vain kännyköitään? Se on tätä aikaa. 




Tämänkertainen kirjasuositus:
Tommy ja Carita Hellsten,
Lähelle on pitkä matka


Lähteet:
Jyväskylän julkiset taideteokset




Kuvat ovat itse ottamiani.



Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'


3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.

Kommentit