Taiteilijoita on kautta aikain inspiroinut ihmisvartalo. Ennen se esitettiin ihanteellisena, täydellisenä, ja sellaisiahan me emme ole. Uudemmassa taiteessa näkyy jo enemmän variaatioita, kun kubismi ja muut suuntaukset toivat mukaan pelkistettyjä ja mittasuhteiltaan epätavallisia muotoja.
Jyväskylästä olen löytänyt kolme mielenkiintoista naisvartalon tulkintaa. Vanhin on 1920-luvulta ja edustaa klassillista muotokieltä. Taiteilija on nuori Oskar Raja-aho (1899-1932), ensimmäisiä keskisuomalaisia kuvanveistäjiä, jonka ura päättyi valitettavan varhain.*
Neito koristaa Kirkkopuistoa näin kesäaikaan kauniiden kukkaistutusten keskellä ja tulee varmasti huomatuksi. Voi kuvitella, että saman aikakauden eturivin suomalaiskuvanveistäjät Ville Vallgren ja Wäinö Aaltonen ovat olleet esikuvia Oskarille. Hän ehti käydä tutustumassa myös Italian taiteeseen.
Raja-ahon kaksi teosta Neito ja Karhu olivat rakennusmestari Niemisen omistuksessa. Hän oli antanut taiteilijalle rahallista tukea opintomatkaan. Niemisen perikunta tarjosi teoksia Jyväskylän kaupungin ostettavaksi vuonna 1944. Kaupunginvaltuusto päätti ostaa teokset, "vaikkakaan niillä ei liene taiteellisessa mielessä suurta arvoa, voidaan niiden hankkimista kaupungin puistojen koristeeksi puoltaa sen vuoksi, että nuorena kuollut kuvanveistäjä oli tähän mennessä ainoita keskisuomalaisia kuvanveistäjiä". - Epäilen vähän valtuuston pätevyyttä taiteen arvioinneissa. Ainakin itse pidän tästä teoksesta ja arvostan suuresti sen tekijää. Mihin hän olisi päässytkään urallaan, jos olisi saanut elää pitempään.
😌
Toinen veistos, joka kuvaa naista, on puolestaan sijoitettu melko piiloiseen paikkaan - alunperin kyllä arvokkaaseen paikkaan eli silloisen Keski-Suomen lääninhallituksen rakennuksen eteen, Cygnaeuksenkatu 1:een. Taloa kutsutaan nyt Cygnaeustaloksi ja siinä toimivat Keski-Suomen ELY-keskus, Länsi- ja Sisä-Suomen AVIn Jyväskylän toimipaikka, Maaseutuviraston yksikkö MAVI ja aluehallinnon tietohallintopalveluyksikkö AHTI. Tavallisella kaupunkilaisella ei ole juurikaan tarvetta asioida täällä, ja niinpä tätä taideteosta ei tule huomanneeksi.
Veistos on kuvanveistäjä Arvo Siikamäen teos Vangittu liike.
Keski-Suomen lääni oli olemassa vuosina 1960-1997. Sitä ennen Jyväskylän seutu kuului Vaasan lääniin 1776-1959 ja vuodesta 1998 Länsi-Suomen lääniin, kunnes kaikki läänit lakkautettiin vuonna 2009. Mitähän tapahtuu tulevaisuudessa, kun maan hallitukset taas yksi toisensa jälkeen suunnittelevat maakuntahallinnon perustamista uudelleen. Rahaa palaveeraamiseen ainakin kuluu.
Siikamäen veistos on Valtion taideteostoimikunnan tilaustyö. Se on talon arkkitehdin ja taiteilijan itsensä valitsema versio neljän teoksen sarjasta ja suurennettu tähän paikkaan sopivaksi. Teossarja on kuvannut liikkeen vapautumista munan muodosta istuvaan asentoon. Naisen kädet, joita ei oikeastaan näe, ovat ikään kuin sidotut taakse. Aikanaan tämä veistos herätti suurta pahennusta alastomuuden ja asentonsa takia. Se uskallettiin panna paikalleen vasta kun presidentti Kekkosen vierailu lääninhallituksessa oli ohi.
Arvo Siikamäki on keskisuomalainen, syntynyt Saarijärvellä vuonna 1943. Jo 17-vuotiaana hän lähti Helsinkiin taidekouluun ja jäi sille tielle. Hänen teoksiaan on mm. Saarijärven museon veistospuistossa ja monissa kouluissa paikkakunnalla. Hän suosii yksinkertaista muotoa ja enimmäkseen sileää pintaa, jota voivat elävöittää uurteet tai osittainen rosoisuus. Materiaaleina hän on käyttänyt alumiinia, pronssia, marmoria, graniittia ja puuta, erityisesti tervaleppää. Professori Leena Peltola määrittelee Siikamäkeä näyttelyluettelossa sanoilla "aikamme pelon ja yksinäisyyden veistäjä". Vanhemmiten hänen teoksensa ovat seestyneet protestiaiheista luonnonläheisiin sommitelmiin.
😌
Kolmas teos, jonka haluan esitellä, löytyy kulttuurikaupunginosastamme Säynätsalosta Alvar Aallon suunnitteleman kunnantalon sisäpihalta. Se on kubistinen Wäinö Aaltosen työ Tanssijatar.
Tanssijattaren alkuperäiskipsi on vuodelta 1928 nimellä Salome. Siitä on valmistettu useampi pronssivalos, varhaisin on juuri tämä Säynätsalossa oleva. Salome-nimi viittaa Raamatun kertomukseen tanssijasta, jonka esitys sai karmean päätöksen (Matt. 14: 1-12).
Tämä teos on Enso-Gutzeitin tehtaan lahjoitus uuteen kunnantaloon. Sen paikan ovat valinneet mestarit Alvar Aalto ja Wäinö Aaltonen yhdessä. On aivan ihmeellistä, että niin pieni paikkakunta kuin Säynätsalo on saanut tällaiset kulttuuriteokset kuin mitä Aallon arkkitehtuuri (kunnantalo ja koetalo) ja Aaltosen veistokset edustavat. Aaltosen on myös Säynätsalon kirkon pihassa oleva sankarimuistomerkki Mies mieheltä vuodelta 1948. Ja Säynätsalohan kuuluu Jyväskylään vuodesta 1993, vaikka sinne joudutaankin kulkemaan Muurameen kuuluvan Kinkomaan läpi. Näin saamme me vanhat jyväskyläläiset lukea nämä aarteet omiksemme!
* Ks. blogikirjoitus "Karhut heräävät talviuniltaan" 27.2.19
Kuvat ovat itse ottamiani.
Lähteet:
Jyväskylän julkiset veistokset
saarijarvi.fi
wikipedia.org
Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
Jyväskylästä olen löytänyt kolme mielenkiintoista naisvartalon tulkintaa. Vanhin on 1920-luvulta ja edustaa klassillista muotokieltä. Taiteilija on nuori Oskar Raja-aho (1899-1932), ensimmäisiä keskisuomalaisia kuvanveistäjiä, jonka ura päättyi valitettavan varhain.*
 |
| Neito, Oskar Raja-aho, punainen graniitti |
Neito koristaa Kirkkopuistoa näin kesäaikaan kauniiden kukkaistutusten keskellä ja tulee varmasti huomatuksi. Voi kuvitella, että saman aikakauden eturivin suomalaiskuvanveistäjät Ville Vallgren ja Wäinö Aaltonen ovat olleet esikuvia Oskarille. Hän ehti käydä tutustumassa myös Italian taiteeseen.
Raja-ahon kaksi teosta Neito ja Karhu olivat rakennusmestari Niemisen omistuksessa. Hän oli antanut taiteilijalle rahallista tukea opintomatkaan. Niemisen perikunta tarjosi teoksia Jyväskylän kaupungin ostettavaksi vuonna 1944. Kaupunginvaltuusto päätti ostaa teokset, "vaikkakaan niillä ei liene taiteellisessa mielessä suurta arvoa, voidaan niiden hankkimista kaupungin puistojen koristeeksi puoltaa sen vuoksi, että nuorena kuollut kuvanveistäjä oli tähän mennessä ainoita keskisuomalaisia kuvanveistäjiä". - Epäilen vähän valtuuston pätevyyttä taiteen arvioinneissa. Ainakin itse pidän tästä teoksesta ja arvostan suuresti sen tekijää. Mihin hän olisi päässytkään urallaan, jos olisi saanut elää pitempään.
😌
Toinen veistos, joka kuvaa naista, on puolestaan sijoitettu melko piiloiseen paikkaan - alunperin kyllä arvokkaaseen paikkaan eli silloisen Keski-Suomen lääninhallituksen rakennuksen eteen, Cygnaeuksenkatu 1:een. Taloa kutsutaan nyt Cygnaeustaloksi ja siinä toimivat Keski-Suomen ELY-keskus, Länsi- ja Sisä-Suomen AVIn Jyväskylän toimipaikka, Maaseutuviraston yksikkö MAVI ja aluehallinnon tietohallintopalveluyksikkö AHTI. Tavallisella kaupunkilaisella ei ole juurikaan tarvetta asioida täällä, ja niinpä tätä taideteosta ei tule huomanneeksi.
Veistos on kuvanveistäjä Arvo Siikamäen teos Vangittu liike.
 |
| Vangittu liike, Arvo Siikamäki, pronssi, 1980 |
Keski-Suomen lääni oli olemassa vuosina 1960-1997. Sitä ennen Jyväskylän seutu kuului Vaasan lääniin 1776-1959 ja vuodesta 1998 Länsi-Suomen lääniin, kunnes kaikki läänit lakkautettiin vuonna 2009. Mitähän tapahtuu tulevaisuudessa, kun maan hallitukset taas yksi toisensa jälkeen suunnittelevat maakuntahallinnon perustamista uudelleen. Rahaa palaveeraamiseen ainakin kuluu.
Siikamäen veistos on Valtion taideteostoimikunnan tilaustyö. Se on talon arkkitehdin ja taiteilijan itsensä valitsema versio neljän teoksen sarjasta ja suurennettu tähän paikkaan sopivaksi. Teossarja on kuvannut liikkeen vapautumista munan muodosta istuvaan asentoon. Naisen kädet, joita ei oikeastaan näe, ovat ikään kuin sidotut taakse. Aikanaan tämä veistos herätti suurta pahennusta alastomuuden ja asentonsa takia. Se uskallettiin panna paikalleen vasta kun presidentti Kekkosen vierailu lääninhallituksessa oli ohi.
Arvo Siikamäki on keskisuomalainen, syntynyt Saarijärvellä vuonna 1943. Jo 17-vuotiaana hän lähti Helsinkiin taidekouluun ja jäi sille tielle. Hänen teoksiaan on mm. Saarijärven museon veistospuistossa ja monissa kouluissa paikkakunnalla. Hän suosii yksinkertaista muotoa ja enimmäkseen sileää pintaa, jota voivat elävöittää uurteet tai osittainen rosoisuus. Materiaaleina hän on käyttänyt alumiinia, pronssia, marmoria, graniittia ja puuta, erityisesti tervaleppää. Professori Leena Peltola määrittelee Siikamäkeä näyttelyluettelossa sanoilla "aikamme pelon ja yksinäisyyden veistäjä". Vanhemmiten hänen teoksensa ovat seestyneet protestiaiheista luonnonläheisiin sommitelmiin.
😌
Kolmas teos, jonka haluan esitellä, löytyy kulttuurikaupunginosastamme Säynätsalosta Alvar Aallon suunnitteleman kunnantalon sisäpihalta. Se on kubistinen Wäinö Aaltosen työ Tanssijatar.
 |
| Tanssijatar, Wäinö Aaltonen, valm. 1951 (kipsi 1928) |
Tanssijattaren alkuperäiskipsi on vuodelta 1928 nimellä Salome. Siitä on valmistettu useampi pronssivalos, varhaisin on juuri tämä Säynätsalossa oleva. Salome-nimi viittaa Raamatun kertomukseen tanssijasta, jonka esitys sai karmean päätöksen (Matt. 14: 1-12).
Tämä teos on Enso-Gutzeitin tehtaan lahjoitus uuteen kunnantaloon. Sen paikan ovat valinneet mestarit Alvar Aalto ja Wäinö Aaltonen yhdessä. On aivan ihmeellistä, että niin pieni paikkakunta kuin Säynätsalo on saanut tällaiset kulttuuriteokset kuin mitä Aallon arkkitehtuuri (kunnantalo ja koetalo) ja Aaltosen veistokset edustavat. Aaltosen on myös Säynätsalon kirkon pihassa oleva sankarimuistomerkki Mies mieheltä vuodelta 1948. Ja Säynätsalohan kuuluu Jyväskylään vuodesta 1993, vaikka sinne joudutaankin kulkemaan Muurameen kuuluvan Kinkomaan läpi. Näin saamme me vanhat jyväskyläläiset lukea nämä aarteet omiksemme!
* Ks. blogikirjoitus "Karhut heräävät talviuniltaan" 27.2.19
Kuvat ovat itse ottamiani.
Lähteet:
Jyväskylän julkiset veistokset
saarijarvi.fi
wikipedia.org
Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'
3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin
Hienoja kuvia ja omia havaintoja, yhdistettyinä taustatietoon.
VastaaPoistaInko jossain vielä Heikki Häiväojan veistosta Auringonpalvojat? Oliko siinäkin naisia?
Kiitos kommentistasi! Auringonpalvojat on satamassa, en ole sitä teosta vielä esitellyt. Mahdollisesti jo seuraavassa postauksessa tulee heinäkuun lopussa. Siinä on kaksi laihaa hahmoa, mies ja nainen.
Poista