Olin matkalla paikasta A paikkaan Ä eli Alavudelta Äänekoskelle ja päätin pitää tauon Saarijärvellä käydäkseni katsomassa Saarijärven museon veistospuiston. Itse museo on remontissa, mutta patsaat ovat paikoillaan.
Heinäkuinen kesäilta 2019, kylmä tuuli ja lämpöasteita 10 Celsiusta, se ei paljoa houkuttele viettämään iltaa ulkona. Pikainen pyrähdys museon pihassa toi seuraavanlaisen kuvasaaliin.
Harald Karstenin, saksalaissyntyisen Keski-Suomessa vaikuttaneen kuvanveistäjän, olen esitellyt jo postauksessani 14.4.19 "Minulla on unelma". Hänen teoksensa Markkinapallot on tyypillistä Karstenia, vaikkakin taas omanlaisensa, mielikuvitusta herättelevä, leikkimielinen teos museon takana järven rannassa. Karsten on vaikuttanut Saarijärvellä useita vuosia.
🍎
Kuvanveistäjä Arvo Siikamäki on saanut teoksiaan esille synnyinpitäjäänsä, mikä on aivan oikein. Hänen teoksensa "Vangittu liike" Jyväskylästä olen esitellyt 25.6.19 postauksessa nimeltä "Parhainta naiseutta".
Saarijärveltä löytyvät teokset Suuri muukalainen ja Big Woman. Molemmat esittävät naista, ei kaunistellen vaan rehellisesti ja maanläheisesti.
Saarijärven museon veistospuisto on hieno idea. Kuka tahansa voi käydä tutustumassa teoksiin ja vertailla eri taiteilijoiden aikaansaannoksia. Nyt kun museo on remontissa, luonnollisesti puistokaan ei ole parhaimmillaan. Museo on sivussa liikekeskuksesta, joten sinne ei tule poikettua ilman tietoista päätöstä. Kaikilla veistospuiston taiteilijoilla on yhteys Saarijärveen.
Arvo Siikamäki sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2007.
🍅
Hannes Autere syntyi Saarijärvellä 1888 nimellä Johannes Piesanen, nimenvaihdos tapahtui vuonna 1913. Autere kuoli Saarijärvellä 1967. Taidealan koulutuksen hän sai Ateneumin taideteollisessa keskuskoulussa. Sen jälkeen hän toimi viiden vuoden ajan Gunnar Finnen ateljeeapulaisena ja alkoi samalla tehdä omaa tuotantoaan kuten vesiväri- ja öljymaalauksia sekä tinaveistoksia.
Kuuluisa Autere on tekemistään puuveistoksista, joita hän teki vuorineuvos Gösta Serlachiuksen tilauksesta. Näemme niitä runsaasti mm. Mäntän kirkossa. Veistokset esittävät kansanelämää lempeällä huumorilla. Hänen veistoksiaan on muissakin kirkoissa eri puolilla Suomea. Myös huonekaluja hänen tuotannostaan löytyy.
Aiheita Autere sai Raamatusta ja kirjallisuudesta kuten Aleksis Kiven Seitsemästä Veljeksestä ja Henrik Ibsenin Peer Gyntistä.
Hannes Autere sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1954.
Saarijärvi on paikkakunta, joka on inspiroinut monia taiteilijoita J.L. Runebergista alkaen. Hänhän oli täällä kotiopettajana ja löysi kansan keskuudesta aiheita runoihinsa. Kaikki tuntevat Vänrikki Stoolin tarinat* ja Saarijärven Paavon.
Täällä varttuivat Tapperin veljekset, kirjailijat Marko (kirjailijasukunimi Tapio) ja Harri, kuvanveistäjä Kain ja lavastaja Yrjö. Heidän kotipaikallaan Juholassa on kesäisin taidenäyttely. Harrin tytär Kirsi Tapper (s. 1959) jatkaa suvun kuvanveistoperinnettä rouheilla hevosveistoksillaan, materiaalina puu.
Onkohan paikkakunnalla jotain merkitystä taiteilijaksi tulemiseen? Yleinen ilmapiiri, hyväksyvyys erilaisuudelle, kannustavat opettajat/muut läheiset, maisema, tarjolla olevat materiaalit - toisaalla puu, toisaalla kivi - luetteloa voisi jatkaa vielä. Vai nouseeko taiteilijuus ihmisen sisältä sisäisenä pakkona alkaa maalata, veistää, kirjoittaa olipa paikka mikä tahansa? Ehkä tätä on jossakin tutkittu.
🍓
Kuvanveistäjä, taidegraafikko Frans Toikkanen syntyi Saarijärvellä 1926 ja kuoli 2008. Hän viljeli maatilaansa, kunnes vuonna 1955 lähti Helsinkiin kuvataideoppiin ensin Vapaaseen Taidekouluun, sitten Taideakatemiaan. Hän palasi kolmen vuoden päästä takaisin Saarijärvelle ja taiteili kahdeksan vuotta maanviljelyn ohessa ja ryhtyi vasta sitten kokopäivätoimiseksi taiteilijaksi. Hänen tunnetuin grafiikan kuva-aiheensa ovat kissat.
Toikkasellekin puu oli mieluisa materiaali, aluksi hän teki puupiirroksia. Mezzotinta-grafiikkaan hän perehtyi opettajansa Tuulikki Pietilän avulla. Tällä menetelmällä teokseen tulee syvän musta samettimainen pinta. Aiheensa hän otti lähiympäristöstään luonnosta. Kuvan Haiku-teos muistuttaa talon savupiipusta tulevaa savupatsasta - ennen vanhaan niin yleinen näky talvipakkasilla, kun joka talossa oli puulämmitys.
Frans Toikkaselle Pro Finlandia -mitali myönnettiin vuonna 1981.
* Vänrikki Stoolin tarinoiden runo Sotavanhus kuvaa Suomen sodan voittoisaa taistelua Alavudella 17.8.1808, silmät kostuvat sitä lukiessani.
Kuvat ovat itse ottamiani. Kuvien avulla teoksiin voi palata uudelleen ja uudelleen. Paikalla en tosiaankaan tarjennut olla kymmentä minuuttia enempää.
Lähteet:
wikipedia.org
kuvataiteilijamatrikkeli.fi
Kommentit ovat tervetulleita.
Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
Heinäkuinen kesäilta 2019, kylmä tuuli ja lämpöasteita 10 Celsiusta, se ei paljoa houkuttele viettämään iltaa ulkona. Pikainen pyrähdys museon pihassa toi seuraavanlaisen kuvasaaliin.
 |
| Markkinapallot, Harald Karsten, 1996, teräs ja villa Om. Saarijärven Mannilan taidesäätiö |
Harald Karstenin, saksalaissyntyisen Keski-Suomessa vaikuttaneen kuvanveistäjän, olen esitellyt jo postauksessani 14.4.19 "Minulla on unelma". Hänen teoksensa Markkinapallot on tyypillistä Karstenia, vaikkakin taas omanlaisensa, mielikuvitusta herättelevä, leikkimielinen teos museon takana järven rannassa. Karsten on vaikuttanut Saarijärvellä useita vuosia.
🍎
 |
| Suuri muukalainen, Arvo Siikamäki, 1990, graniitti Om.Saarijärven Mannilan Taidesäätiö/Saarijärven museo |
Kuvanveistäjä Arvo Siikamäki on saanut teoksiaan esille synnyinpitäjäänsä, mikä on aivan oikein. Hänen teoksensa "Vangittu liike" Jyväskylästä olen esitellyt 25.6.19 postauksessa nimeltä "Parhainta naiseutta".
Saarijärveltä löytyvät teokset Suuri muukalainen ja Big Woman. Molemmat esittävät naista, ei kaunistellen vaan rehellisesti ja maanläheisesti.
 |
| Big Woman, Arvo Siikamäki, 1999, graniitti Om. Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö |
Saarijärven museon veistospuisto on hieno idea. Kuka tahansa voi käydä tutustumassa teoksiin ja vertailla eri taiteilijoiden aikaansaannoksia. Nyt kun museo on remontissa, luonnollisesti puistokaan ei ole parhaimmillaan. Museo on sivussa liikekeskuksesta, joten sinne ei tule poikettua ilman tietoista päätöstä. Kaikilla veistospuiston taiteilijoilla on yhteys Saarijärveen.
Arvo Siikamäki sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2007.
🍅
 |
| Kiitos vedestä, Hannes Autere, pronssi Jälkivalu 1977, alkuperäinen savisementtiveistos 1940-luvulta |
Hannes Autere syntyi Saarijärvellä 1888 nimellä Johannes Piesanen, nimenvaihdos tapahtui vuonna 1913. Autere kuoli Saarijärvellä 1967. Taidealan koulutuksen hän sai Ateneumin taideteollisessa keskuskoulussa. Sen jälkeen hän toimi viiden vuoden ajan Gunnar Finnen ateljeeapulaisena ja alkoi samalla tehdä omaa tuotantoaan kuten vesiväri- ja öljymaalauksia sekä tinaveistoksia.
 |
| Kiitos vedestä, Hannes Autere, pronssi |
 |
| Joosef ja Potifarin vaimo, Hannes Autere, graniitti 1940-luvulta, Om. Saarijärven Mannilan Taidesäätiö |
Kuuluisa Autere on tekemistään puuveistoksista, joita hän teki vuorineuvos Gösta Serlachiuksen tilauksesta. Näemme niitä runsaasti mm. Mäntän kirkossa. Veistokset esittävät kansanelämää lempeällä huumorilla. Hänen veistoksiaan on muissakin kirkoissa eri puolilla Suomea. Myös huonekaluja hänen tuotannostaan löytyy.
Aiheita Autere sai Raamatusta ja kirjallisuudesta kuten Aleksis Kiven Seitsemästä Veljeksestä ja Henrik Ibsenin Peer Gyntistä.
Hannes Autere sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1954.
 |
| Ikuinen liekki, Hannes Autere, 2002 pronssiinvalu 2/2 alkuperäinen teos vuodelta 1951 Saarijärvi-Seura ry/Saarijärven museo |
Saarijärvi on paikkakunta, joka on inspiroinut monia taiteilijoita J.L. Runebergista alkaen. Hänhän oli täällä kotiopettajana ja löysi kansan keskuudesta aiheita runoihinsa. Kaikki tuntevat Vänrikki Stoolin tarinat* ja Saarijärven Paavon.
Täällä varttuivat Tapperin veljekset, kirjailijat Marko (kirjailijasukunimi Tapio) ja Harri, kuvanveistäjä Kain ja lavastaja Yrjö. Heidän kotipaikallaan Juholassa on kesäisin taidenäyttely. Harrin tytär Kirsi Tapper (s. 1959) jatkaa suvun kuvanveistoperinnettä rouheilla hevosveistoksillaan, materiaalina puu.
Onkohan paikkakunnalla jotain merkitystä taiteilijaksi tulemiseen? Yleinen ilmapiiri, hyväksyvyys erilaisuudelle, kannustavat opettajat/muut läheiset, maisema, tarjolla olevat materiaalit - toisaalla puu, toisaalla kivi - luetteloa voisi jatkaa vielä. Vai nouseeko taiteilijuus ihmisen sisältä sisäisenä pakkona alkaa maalata, veistää, kirjoittaa olipa paikka mikä tahansa? Ehkä tätä on jossakin tutkittu.
🍓
 |
| Haiku, Frans Toikkanen, 2001, pronssi |
Kuvanveistäjä, taidegraafikko Frans Toikkanen syntyi Saarijärvellä 1926 ja kuoli 2008. Hän viljeli maatilaansa, kunnes vuonna 1955 lähti Helsinkiin kuvataideoppiin ensin Vapaaseen Taidekouluun, sitten Taideakatemiaan. Hän palasi kolmen vuoden päästä takaisin Saarijärvelle ja taiteili kahdeksan vuotta maanviljelyn ohessa ja ryhtyi vasta sitten kokopäivätoimiseksi taiteilijaksi. Hänen tunnetuin grafiikan kuva-aiheensa ovat kissat.
Toikkasellekin puu oli mieluisa materiaali, aluksi hän teki puupiirroksia. Mezzotinta-grafiikkaan hän perehtyi opettajansa Tuulikki Pietilän avulla. Tällä menetelmällä teokseen tulee syvän musta samettimainen pinta. Aiheensa hän otti lähiympäristöstään luonnosta. Kuvan Haiku-teos muistuttaa talon savupiipusta tulevaa savupatsasta - ennen vanhaan niin yleinen näky talvipakkasilla, kun joka talossa oli puulämmitys.
Frans Toikkaselle Pro Finlandia -mitali myönnettiin vuonna 1981.
* Vänrikki Stoolin tarinoiden runo Sotavanhus kuvaa Suomen sodan voittoisaa taistelua Alavudella 17.8.1808, silmät kostuvat sitä lukiessani.
Kuvat ovat itse ottamiani. Kuvien avulla teoksiin voi palata uudelleen ja uudelleen. Paikalla en tosiaankaan tarjennut olla kymmentä minuuttia enempää.
Lähteet:
wikipedia.org
kuvataiteilijamatrikkeli.fi
Kommentit ovat tervetulleita.
Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'
3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin
Mielenkiintoinen käynti Saarijärven museon patsaspuistossa näin digitaalisesti ihan lämpöisissä sisätiloissa. Kiitos kun pysähdyit koleassa säässä meille toisille materiaalin ottamaan!
VastaaPoistaKiitos! Mieleeni on tullutkin, että näitä kuvia ja pikku kirjoituksia voi käyttää mielikuvitusmatkan tekemiseksi, jos ei pysty syystä tai toisesta lähtemään paikalle itse.
PoistaTuli vastaan Eeva Joenpellon sanat: ”Monille kirjailijoille kotiseutu on se maaperä, josta hänen taiteensa nousee, yhtä välttämätön hänelle kuin kynä ja paperi.” M.o.t. (Helena Ruuska: Elämän kirjailija Eeva Joenpelto, WSOY 2015)
VastaaPoista