Lastenleikkejä

On elokuu ja koululaisten lomat lähenevät loppuaan. Se innoitti minut katsomaan, millaisia lasten elämää kuvaamaan sopivia julkisia taideteoksia Jyväskylästä löytyy .

Hyppy, Anne Meskanen-Barman, 2015
Ruusupuiston sillan alla

Uusimpia teoksia on Anne Meskanen-Barmanin Hyppy Ruusupuistossa. Sen voi kuvitella sukellukseksi järveen. Eihän nämä jalat ole lasten kokoa, mutta saavat nyt symboloida niitä. Havaintojeni mukaan lapset sukeltelevat enemmän kuin uivat kaupungin uimarannoilla.

Mielestäni on outoa, että Suomessa sijoitetaan taidetta maan tasalle kuten tässäkin kävelytielle. Talvella ne peittyvät lumeen ja miten on aurauksen kanssa - turmeltuuko teos?

Teos on kaksiosainen. Maassa olevaa hyppääjää "valvoo" sillan seinämälle asetettu mieshahmo. Valitettavasti se on saanut kärsiä töhrijöiden käsittelyssä, ei sillä kuulu olla viiksiä. 

Anne Meskanen-Barman on espoolainen taiteilija (synt. v. 1966 Valkeakoskella). Hän kertoo käyttävänsä tilaa yhtenä osana teoksissaan. Niin on tässäkin, kun osat ovat kaukana toisistaan. Hänen työnsä ovat usein lavastuksenomaisia ja rajoja rikkovia. Hahmot ilmestyvät seinän läpi tai katoavat pinnan taakse. - Anne on harrastanut teatteria ennen kuin valitsi kuvataiteilijan ammatin.

👀

Vanhempaa kuvanveistotaidetta edustaa Pauli Koskisen (1921-2003) teos Leikkivät pojat vuodelta 1951. Siinä on vauhtia ja peliriemua. Tämä patsas on aiemmin ollut Harjun rinteellä. Nykyinen sijainti on mielestäni hyvä, sen ympärillä on puisto, jossa myös on lasten leikkipuisto. Tämän teoksen näkevät monet ohikulkijatkin Puistokadun varrelta. 

Jyväskylän kaupunki tilasi tämän veistoksen Pauli Koskiselta Jyväskylän Taiteilijaseuran aloitteesta. Taidemuseon teosesittelyn mukaan se on ensimmäinen Jyväskylän kaupungin oma julkinen veistos. Kaupungin tavoitteena oli, että teos innostaisi ihmisiä huolehtimaan kunnostaan. Onko se mahdollista?

Pauli Koskinen teki kipsiluonnoksen tähän veistokseen jo opiskeluaikanaan 1940-luvulla Taideakatemiassa, jossa hänen opettajansa oli Ben Renvall. Teoksen on katsottu symboloivan suuria ikäluokkia ja sodanjälkeistä jälleenrakennuksen optimismia. Minulle veistoksesta ja sen valmistumisvuodesta 1951 tulee elävästi mieleen 50-luvun kiireetön, yksinkertainen elämä. Lapset saivat leikkiä keskenään, ei siellä ollut vanhempia valvomassa. Uimaankin mentiin porukalla ja tukkilautalta hypittiin järveen.

Leikkivät pojat, pronssi ja harmaa graniitti, Pauli Koskinen, 1951, Puistotori

Pauli Koskisen teoksia on runsaasti Jyväskylässä ja olen niitä jo esitellytkin samoin kuin taiteilijan itsensä. Ne kirjoitukset löytyvät, kun kirjoitat hakukenttään hänen nimensä.

🏀

Keinuja lähikuvassa

Kuokkalan sillasta roikkuu kuvanveistäjä Seppo Uuranmäen teos Keinuja. Se yllättää ensi kertaa katsovan. Helpotuksen huokaus tulee, kun tajuaa, ettei se ole elävä ihminen, vaan veistos. Tämäkään ei ole lapsi, mutta suurin osa keinujista on lapsia. Jo pienestä pitäen se on jotain huimaa, mitä lapset haluavat tehdä.

Keinuja, Seppo Uuranmäki, 2002
Kuokkalan sillan alla, kuvattu jäältä

Seppo Uuranmäki on jyväskyläläinen (kuntaliitos!) (s. 1950 Korpilahti) taiteilija, joka on saanut koulutuksen alalle Oriveden Opistossa ja Lahden Taideinstituutissa. Ennen taiteilijauraa hän toimi vuosia mainosalalla.

Uuranmäki sanoo lehtihaastattelussa: "Korpilahti on osa minua, se on muokannut persoonaani, joten totta kai se näkyy myös teoksissani." Muita hänen teoksiaan ovat uusimpana Ilona ja Onni Gradian pihassa Sepänkatu 3, Kouraisu Korpilahden satamassa, Poikittain Kärkisten salmen sillassa ja Loppu ja alku Korpilahden hautausmaalla. Laitan niistä kuvia myöhemmin.

🏄

Lopuksi vielä yksi seinämaalaus. Italialainen MILLO eli Francesco Camillo Giorgino maalasi Vapaudenkatu 65:n 7-kerroksisen talon seinään herkän teoksen Keep me vuoden 2017 sateisena kesänä. Kuvassa puista putoavat lehdet lentelevät, luonto ja kaupunki ovat yhtä. 

Olen sitä mieltä, että esimerkiksi Jyväskylässä ei pidä rakentaa keskustaa täyteen yhä korkeampia kerrostaloja, vaan lisätä puistoja ja mahdollistaa luontokokemuksia myös lähellä ihmisten asumuksia. Kehä Vihreä on hyvä alku. Jos autoilutottumukset muuttuvat, myös parkkipaikkoja voi alkaa muuttaa viheralueiksi.

Tulkitsen kuvaa niin, että lapset keräävät näytteitä luonnosta tutkiakseen niitä kotona. Muistatteko, kuinka ennen piti kerätä kesällä kasveja, kuivata ja tehdä kansio? Lisäksi piti opetella suomen- ja latinankieliset nimet sekä merkitä kasvupaikka. Niitä sitten opettaja kuulusteli syksyllä koulussa. Nykyään joissakin kouluissa voi tehdä kasvion digikameralla. Joka tapauksessa luonnon tutkiminen on kiinnostavaa ja tunti metsässä rauhoittaa ja laskee verenpainetta.

Keep me, Millo, 2017, seinämaalaus
Vapaudenkatu 65

Kuvat olen itse ottanut.

Lähteet:
Jyväskylän julkiset taideteokset
wikipedia.org
korpilahtilehti.fi
kuvataiteilijamatrikkeli.fi

Kommentit ovat tervetulleita.

Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)

tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi

tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'; (halutessasi voit laittaa viestin loppuun etunimesi tai nimikirjaimesi tms. erotukseksi muista anonyymeistä!)

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin