Mietin pitkään, mikä olisi sopiva teema tähän viidenteenkymmenenteen blogikirjoitukseeni. Olen esitellyt jo valtaosan kotikaupunkini Jyväskylän julkisista veistoksista ja useita muistakin kaupungeista. Päädyin lopulta otoksiin Espoon Tapiolasta, jossa syyskuussa käväisin. Sieltä löytyi monien tuttujen taiteilijoiden töitä.
 |
| Morsian, Heikki Konttinen, 1983 |
Itseoikeutettu valinta: Heikki Konttisen Morsian. Se tuo mieleeni päivän melko tasan 50 vuotta sitten (1.11.69), jolloin sanoin "Tahdon" Alavuden kirkossa.
Kuvanveistäjä Heikki Konttinen on blogini lukijoille tuttu Kuopion Velj'mies-patsaasta (ks. Käytiinpä Kuopiossakin). Samaa näköä on tässä Tapiolassa olevassa veistoksessakin. Voimme hyvin kuvitella, että tämä sulhanen on sama velj'mies pari vuosikymmentä vanhempana. Porissa Konttiselta on suloinen patsas aiheesta Hopeahäät. Se täytyy käydä bongaamassa vaikkapa ensi kesänä!
Heikki Konttinen (1910-1988 Suonenjoki) sai oppinsa Taideteollisessa keskuskoulussa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Hänen tuotannossaan on paljon sankaripatsaita eri puolilla maata. Pro Finlandia -palkinto hänelle myönnettiin vuonna 1964.
Jos tarkastelemme patsaita vertauskuvina vaikkapa avioliitosta, jatkoksi sopii Tapiolan Sokos-hotellin edessä oleva teos.
Antonio Ruben da Cudan (s. 1940 Italiassa) opiskeli kuvanveistoa Suomen Taideakatemian koulussa. Hänen vuosikurssinsa sai tehtäväkseen osallistua Tapiolan veistoskilpailuun, jonka järjestivät Tapiolaa rakentaneet tahot vuonna 1971. Antonion ehdotusta pidettiin parhaimpana ja se toteutettiin. Teoksessa voi nähdä kaksi hahmoa toisiinsa kietoutuneina. Toisaalta sen voi tulkita myös niin, että miten asiat voivatkaan mennä solmuun... Lue blogin lopusta Antonio de Cudanin herkkä kirjoitus hänen kotisivultaan.
Antonio da Cudan opiskeli paitsi Suomessa myös Italiassa, Itävallassa ja Chilessä. Raahessa on hänen Täysikuu-teoksensa, Pyhäjärvellä hiihtäjä Helena Takaloa esittävä veistos ja Ylivieskassa Elämän vesi -teos. Siellä suunnassa da Cudan on työskennellyt läänintaiteilijana. - Alkoi kiinnostaa käydä katsomassa, kun matka sinne päin suuntautuu.
Elämän virta vie, minne vie. Aina emme itse voi valita, vain sopeutua. Joskus edetään rauhallisesti ja suoraan, joskus tulee kosken kuohuja ja tiukkoja mutkia. Kuvanveistäjä Eero Hiirosen veistosta Pro Aqua voisin istua katselemassa vaikka kuinka kauan. Hänen taiteilijataivaltaan olen seurannut ihaillen jo kauan.
Eero Hiironen syntyi v. 1938 Huittisissa, kuoli v. 2018 Alavudella. Koulutukseltaan hän oli kansakoulunopettaja. Tunnettu hän on näistä terästeoksistaan (ks. lisää kirjoituksesta Kotkassa osataan patsastella). Hiironen perusti vuonna 1974 Ähtäriin Pirkanpohjan Taidekeskuksen, jonka kesänäyttelyt olivat maankuulut. Hän sai professorin arvonimen v. 1990. Jyväskylässä on yksi hänen työnsä, jota en ole vielä esitellyt. Sen vuoro tulee piakkoin.
Avioliittotarinan yhdenlaista loppua voisi kuvata tämä Tapio Junnon Häikäistynyt.
Siinä toinen osapuoli on lähtenyt kävelemään yksin häikäistyneenä jostain virvatulesta...
Tosiasiassa tämä veistos kuvaa varatuomari Heikki von Hertzeniä, joka oli asuntopoliittinen vaikuttaja ja luomassa Tapiolan puutarhakaupunkia.
Kuvanveistäjä Tapio Junno (s.1940 Piippola - k. 2006 Helsinki) opiskeli Taideakatemian koulussa. Hänelle tyypillisiä teoksia ovat miesaiheiset pronssiveistokset. Niissä kasvoton, outoon tilanteeseen joutunut mies ilmentää olemassaolon tuskaa tai iloa. Sileäksi kiillotettu pinta on kontrastina karhean patinoidulle pronssille.
Kultahäät jäävät meiltäkin juhlimatta. Tilalle on tullut paljon muuta henkistä rikkautta, kuten kaikenlaisesta kulttuurista nauttiminen, osallistuminen, kirjoittaminen.
💖
Antonio da Cudan kirjoittaa kotisivullaan kaunokirjoituksella suomen kielellä 2013:
"Ajatuksen aamusarastus
Viimeiset kymmenen vuotta olen elänyt ja työskennellyt kotikylässäni Ortiseissa, Dolomiittien vuoristossa, Cesco da Juantin ja Malia da Cudanin poikana, seudulla, missä pääskyset tekevät pesänsä ja metsäkauriit löytävät kevään koittaessa ensimmäiset vihreät ruohot.
Koulua, jonka olen aloittanut nuoruudessani, en ole vielä päättänyt. Tarkoitan sitä ylevää ja valaisevaa koulua, joka on kaikkialla luomakunnan kauneudessa ihailtavana ~ ja josta iloitsen, kun voin lähestyä luontoa ja tarkastella sitä saadakseni neuvoja.
Siten minä etsin jatkuvasti opittavaa ympäristöstämme, saan nauttia kaikesta kauniista ja löytää inspiroivia vaikutteita yrittäessäni paljastaa arvokkaita helmiä kaikesta unohdetusta ja piilotetusta.
Sen tähden en haluaisi kulkea ohi lähteen ilman että tarkkaavaisesti kuuntelen sen hiljaisen herkkää musiikkia... kohdata muurahaispesää tutkimatta sen kiireistä hyörinää, tai unohtaa hengittää vuoriston villikasvien raikasta tuoksua.
Näyttelyt, joita olen elämäni aikana saanut pitää, eivät ole mitään verrattuna majesteettisiin metsän puihin ja niihin lukemattomiin kiviin, jotka tuntuvat kävellessäni joenpohjaa paljain jaloin.
Toiveeni ja tavoitteeni on luoda teokseni niin, että ideani olisivat kuin vesipisarat, inspiraationi kuin siemenet ja käteni se maa, josta veistokseni kasvavat.
... katsellessani auringonlaskua
päivä alkaa vaipua mailleen; ystävystyen vähitellen illan hämäryyden kanssa. Lehmikarja palaa kylläisenä vehreiltä laitumiltaan kotinavettaansa ja alkaa levollisesti märehtiä.
Samalla tavalla tunnen usein sulattelevani omissa ajatuksissani opetuksia ja havaintoja ~ joita kaikkialla vaikuttava Luomakunta on viisaudessaan suonut minun kokea.
Kuvanveistäjä Antonio da Cudan"
Kuvat ovat itse ottamiani.
Lähteet:
wikipedia.org
Länsiväylä
Kuvanveistäjä Heikki Konttinen on blogini lukijoille tuttu Kuopion Velj'mies-patsaasta (ks. Käytiinpä Kuopiossakin). Samaa näköä on tässä Tapiolassa olevassa veistoksessakin. Voimme hyvin kuvitella, että tämä sulhanen on sama velj'mies pari vuosikymmentä vanhempana. Porissa Konttiselta on suloinen patsas aiheesta Hopeahäät. Se täytyy käydä bongaamassa vaikkapa ensi kesänä!
Heikki Konttinen (1910-1988 Suonenjoki) sai oppinsa Taideteollisessa keskuskoulussa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Hänen tuotannossaan on paljon sankaripatsaita eri puolilla maata. Pro Finlandia -palkinto hänelle myönnettiin vuonna 1964.
Jos tarkastelemme patsaita vertauskuvina vaikkapa avioliitosta, jatkoksi sopii Tapiolan Sokos-hotellin edessä oleva teos.
 |
| Luominen avaruudessa, Antonio da Cudan, 1980 |
Antonio Ruben da Cudan (s. 1940 Italiassa) opiskeli kuvanveistoa Suomen Taideakatemian koulussa. Hänen vuosikurssinsa sai tehtäväkseen osallistua Tapiolan veistoskilpailuun, jonka järjestivät Tapiolaa rakentaneet tahot vuonna 1971. Antonion ehdotusta pidettiin parhaimpana ja se toteutettiin. Teoksessa voi nähdä kaksi hahmoa toisiinsa kietoutuneina. Toisaalta sen voi tulkita myös niin, että miten asiat voivatkaan mennä solmuun... Lue blogin lopusta Antonio de Cudanin herkkä kirjoitus hänen kotisivultaan.
Antonio da Cudan opiskeli paitsi Suomessa myös Italiassa, Itävallassa ja Chilessä. Raahessa on hänen Täysikuu-teoksensa, Pyhäjärvellä hiihtäjä Helena Takaloa esittävä veistos ja Ylivieskassa Elämän vesi -teos. Siellä suunnassa da Cudan on työskennellyt läänintaiteilijana. - Alkoi kiinnostaa käydä katsomassa, kun matka sinne päin suuntautuu.
 |
| Pro Aqua, Eero Hiironen, 2007, teräs Sijaitsee WeeGeen edessä |
Elämän virta vie, minne vie. Aina emme itse voi valita, vain sopeutua. Joskus edetään rauhallisesti ja suoraan, joskus tulee kosken kuohuja ja tiukkoja mutkia. Kuvanveistäjä Eero Hiirosen veistosta Pro Aqua voisin istua katselemassa vaikka kuinka kauan. Hänen taiteilijataivaltaan olen seurannut ihaillen jo kauan.
Eero Hiironen syntyi v. 1938 Huittisissa, kuoli v. 2018 Alavudella. Koulutukseltaan hän oli kansakoulunopettaja. Tunnettu hän on näistä terästeoksistaan (ks. lisää kirjoituksesta Kotkassa osataan patsastella). Hiironen perusti vuonna 1974 Ähtäriin Pirkanpohjan Taidekeskuksen, jonka kesänäyttelyt olivat maankuulut. Hän sai professorin arvonimen v. 1990. Jyväskylässä on yksi hänen työnsä, jota en ole vielä esitellyt. Sen vuoro tulee piakkoin.
 |
| Häikäistynyt, Heikki von Hertzenin muistomerkki, Tapio Junno, 1992 |
Siinä toinen osapuoli on lähtenyt kävelemään yksin häikäistyneenä jostain virvatulesta...
Tosiasiassa tämä veistos kuvaa varatuomari Heikki von Hertzeniä, joka oli asuntopoliittinen vaikuttaja ja luomassa Tapiolan puutarhakaupunkia.
Kuvanveistäjä Tapio Junno (s.1940 Piippola - k. 2006 Helsinki) opiskeli Taideakatemian koulussa. Hänelle tyypillisiä teoksia ovat miesaiheiset pronssiveistokset. Niissä kasvoton, outoon tilanteeseen joutunut mies ilmentää olemassaolon tuskaa tai iloa. Sileäksi kiillotettu pinta on kontrastina karhean patinoidulle pronssille.
Kultahäät jäävät meiltäkin juhlimatta. Tilalle on tullut paljon muuta henkistä rikkautta, kuten kaikenlaisesta kulttuurista nauttiminen, osallistuminen, kirjoittaminen.
💖
Antonio da Cudan kirjoittaa kotisivullaan kaunokirjoituksella suomen kielellä 2013:
"Ajatuksen aamusarastus
Viimeiset kymmenen vuotta olen elänyt ja työskennellyt kotikylässäni Ortiseissa, Dolomiittien vuoristossa, Cesco da Juantin ja Malia da Cudanin poikana, seudulla, missä pääskyset tekevät pesänsä ja metsäkauriit löytävät kevään koittaessa ensimmäiset vihreät ruohot.
Koulua, jonka olen aloittanut nuoruudessani, en ole vielä päättänyt. Tarkoitan sitä ylevää ja valaisevaa koulua, joka on kaikkialla luomakunnan kauneudessa ihailtavana ~ ja josta iloitsen, kun voin lähestyä luontoa ja tarkastella sitä saadakseni neuvoja.
Siten minä etsin jatkuvasti opittavaa ympäristöstämme, saan nauttia kaikesta kauniista ja löytää inspiroivia vaikutteita yrittäessäni paljastaa arvokkaita helmiä kaikesta unohdetusta ja piilotetusta.
Sen tähden en haluaisi kulkea ohi lähteen ilman että tarkkaavaisesti kuuntelen sen hiljaisen herkkää musiikkia... kohdata muurahaispesää tutkimatta sen kiireistä hyörinää, tai unohtaa hengittää vuoriston villikasvien raikasta tuoksua.
Näyttelyt, joita olen elämäni aikana saanut pitää, eivät ole mitään verrattuna majesteettisiin metsän puihin ja niihin lukemattomiin kiviin, jotka tuntuvat kävellessäni joenpohjaa paljain jaloin.
Toiveeni ja tavoitteeni on luoda teokseni niin, että ideani olisivat kuin vesipisarat, inspiraationi kuin siemenet ja käteni se maa, josta veistokseni kasvavat.
... katsellessani auringonlaskua
päivä alkaa vaipua mailleen; ystävystyen vähitellen illan hämäryyden kanssa. Lehmikarja palaa kylläisenä vehreiltä laitumiltaan kotinavettaansa ja alkaa levollisesti märehtiä.
Samalla tavalla tunnen usein sulattelevani omissa ajatuksissani opetuksia ja havaintoja ~ joita kaikkialla vaikuttava Luomakunta on viisaudessaan suonut minun kokea.
Kuvanveistäjä Antonio da Cudan"
Kuvat ovat itse ottamiani.
Lähteet:
wikipedia.org
Länsiväylä
www.sculptor-da-cudan.it
raahenmatkaoppaat.fi
Kommentit ovat tervetulleita.
Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
raahenmatkaoppaat.fi
Kommentit ovat tervetulleita.
Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'
3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin
Oi, mitkä muistot minulle tulee Antonio da Cudanista! Saimme tutustua häneen eräänä kesänä Viitasaarella ja seuraavana syksynä ajelimme asuntoautolla Euroopassa ja kävimme myös Antoniolla St.Ulrichin vuoristokylässä. Aivan unohtumaton matka ja ennenkaikkea se kylä ja vuoren rinne, jossa Antonio asuu! Hän teki silloin Helena Takalon patsasta ja mieheni kuvasi siitä dokumenttia.
VastaaPoistaHieno muisto ja varmasti teille elämys!
Poista