Loistavaa uusiokäyttöä Rautpohjassa

Paperia maailmalle, julkistettu 22.9.1999,
Juhani Rajala ja rautpohjalaiset,
korkeus 8,5 m, paino 17,5 tonnia

Valmetin Rautpohjan tehtaan pääsisäänkäyntiä komistaa upea terästeos. (Olen jo eräässä aiemmassa patsasesittelyssä paljastanut mieltymykseni erityisesti kiiltäviin teräspintaisiin veistoksiin.)

Aloin selvittää patsaan taustoja. Jyväskylän Taidemuseon teosesittelyssä tekijäksi oli nimetty pelkästään Juhani Rajala ja jotenkin tuntui, että jotain oleellista tietoa puuttui. Kysyin ensin yhtiön tiedotusosastolta ja sieltä vastattiin, että Rajala taitaa olla puutarha-arkkitehti. Yhdistelmä terästeos ja puutarha-alan mies - edelleenkin olin epäuskoinen.

Käännyin entisen kollegani puoleen, joka on työskennellyt Rautpohjassa. Hänen kontakteillaan lopulta löytyi yhteys tehtaalta vuonna 1999 eläkkeelle  jääneeseen valmistusjohtajaan  Usko Laitiseen. Hän toimitti nähtäväkseni videon patsaan julkistamistilaisuudesta ja sain kokonaiskuvan teoksen vaiheista ideasta valmiiseen työhön.

Patsasidean isä onkin juuri Usko Laitinen, jolla on 27 vuotta työuraa Rautpohjan tehtaalla ja kaikkiaan 40 vuotta metallialalla. Hän kertoi ideasta ystävälleen maisema-arkkitehti Juhani Rajalalle, joka veistoksen sitten suunnitteli. Rajala toimi Hämeen ammattikorkeakoulussa lehtorina. 

Teoksen pääosan muodostaa pystyyn nostettu paperikoneen imutelan vaippa, joka oli lojunut tehtaan varastossa vuosia Laitisen silmien alla. Se oli tarkoitettu Kanadaan menevään paperikoneeseen, mutta oli jollakin tapaa epäkelpo ja sitä oli sittemmin käytetty porauskokeisiin. Nyt se sai uuden elämän taideteoksena ja oli tavallaan ilmainen materiaali.

Veistos kuvaa aukeavaa paperirullaa. Kokonaisuuteen kuuluu vielä vesiallas ja valaistus.  Rajalan taustaksi suunnittelemia mänty-, sananjalka- ja valkovuokkoistutuksia ei sellaisenaan toteutettu, mutta joitain matalia kasveja sen sivustalla on. Veistos on monella tapaa vertauskuvallinen. Se on kuusi astetta kallellaan - asiakkaisiin päin - kumartaen, kuin kuvaten joustavuutta ja uusien tuulien haistelua. Liikkuva vesi kuvaa dynaamisuutta.

Tehtaan johto ymmärsi, että vierailijan tehtaasta saamalla ensivaikutelmalla on merkitystä tuotteiden markkinoinnille. Patsas sisäänkäynnin vierellä  on ensimmäinen näkyvä osa tätä mielikuvaa. Jo sitä ennen Laitisen aloitteesta oli 1980-luvulta alkaen tehdassalin työstökoneita maalattu iloisin värein, työtiloja sisustettu palmuin, suihkulähtein ja tilateoksin, lattiapäällysteet uusittu, valaistusta tehostettu ja suojahaalarikäytäntö ulkoistettu.

Itse veistoksen valmistus oli merkittävä näyte Valmetin omien työntekijöiden osaamisesta: projektin vetäjänä oli Reijo Tarvainen, joka levyseppiensä kanssa hoiti levy- ja hitsaustyöt, Reijo Lehtola teki levytöitä, Heikki Koivula laati ympäristö-, sähkö- ja vesijärjestelmät. Rakennesuunnittelusta vastaava DI Pekka Katajisto oli yhtiön ulkopuolelta. Rautpohjan tehdas kustansi teoksen. 

👏


Koska lukijoissa voi olla henkilöitä, jotka eivät tunne Rautpohjan tehtaan mielenkiintoista alkuhistoriaa, kerron siitä vähän.

Rautpohjan tehdas perustettiin vuonna 1938, siis vuotta ennen talvisodan syttymistä, nimellä Valtion Tykkitehdas. Jyväskylän kaupunki lahjoitti maa-alueen, jonne tehdas ja työväen asunnot rakennettiin. Ihan nollasta ei töitä aloitettu. Helsingissä oli jo parikymmentä vuotta toiminut Asevarikko I:n korjauspajat, joka kunnosti vanhaa kirjavaa sotakalustoa, mitä nuorella valtiolla oli, ja siellä oli opittu myös valmistamaan tykkejä. Toiminta haluttiin siirtää Sisä-Suomeen turvallisuussyistä. Valintaan Jyväskylän hyväksi vaikutti täällä jo vuodesta 1926 toiminut Valtion Kivääritehdas (vuodesta 1951 nimellä Valmet Tourulan tehdas) ja olemassa olevat rautatieyhteydet.

Asevarikon henkilökunta perheineen siirrettiin Jyväskylään yhdessä yössä erikoisjunalla (noin 75 perhettä, 2 junanvaunua henkilöille, 40 muuttotavaroille). Lähtö oli Töölön tavara-asemalta 31.5.38 ja saapuminen Tykkitehtaan ratapihalle aamulla 1.6.38. Asuntoalue oli ihan tehtaan vieressä, joten majoittuminen ja töiden aloitus tapahtui nopeasti. Koneiden asentajat olivat tulleet jo aikaisemmin. Jyväskylässä oli tuolloin noin 8000 asukasta. Paikkakunnalla osaavaa työväkeä ei heti ollut, palvelukseen otettiin vasta-alkajia ja naisiakin. Talvisodan lopussa tehdas työllisti jo lähes tuhat henkeä.



Rautpohjantien asuntoja, yhtenäinen funktionalistinen asuinalue on säilynyt hyvin,
se kuuluu Museoviraston luetteloon valtakunnallisesti arvokkaista rakennuskohteista,
suunnittelijat Airi Seikkala-Viertokangas ja Märtha Lilius-Tallroth,
rakennusvuodet 1937-39, 14 kaksikerroksista lamellitaloa ja 2 erillistaloa,
ovat nyt Saton vuokrataloina


Ensimmäiset valmistettavat tykit olivat Boforsin lisenssillä tehtyjä panssarintorjuntatykkejä (lempinimi "Piiska"). Tehtaalla oli täystyöllisyys koko toisen maailmansodan ajan, uusia tykkejä valmistettiin ja vanhoja korjattiin. Tuotannossa oli sodan aikana merkittävä osuus myös ammusten valmistuksella. Vuonna 1940 perustettiin Jyväskylään vielä kolmaskin valtion tehdas: Valtion Sytytintehdas Jyskävuoren kupeeseen (myöhemmin tunnettu Valmetin Jyskän tehtaana/mittaritehtaana).
                    
Jo sodan loppuvaiheessa alettiin miettiä, mitä siviilituotteita voitaisiin valmistaa, kun sota loppuu. Ensimmäinen traktorin protomallikin valmistettiin, mutta traktorituotanto alkoi vasta vuonna 1952 ja valmistuspaikaksi valittiin Valmetin Tourulan tehdas. 



Tämä ilmatorjuntatykki on pystytetty
Talvisodan pommituksen uhrien muistoksi ja täällä
1939-44 taistelleiden ilmatorjuntamiesten kunniaksi
30.11.2001
Jyväskylän seudun ilmatorjuntaupseerit
Jyväskylän kaupunki

Yllä olevan kuvan tykki ei edusta Valtion Tykkitehtaan tuotantoa. Sen sijaan se muistuttaa siitä, että aseteollisuuskaupunki Jyväskylässäkin oli varauduttava viholliskoneiden tuloon. Harjun päältä oli kaikki puut kaadettu ilmavalvonnan helpottamiseksi. Kahdesti Jyväskylää pommitettiin. Ensimmäinen tapahtui 29.12.1939, jolloin osuman sai Kankaan paperitehtaan konttorirakennus, joka tuhoutui. Tykkitehtaalla osuman sai veturinkuljettaja, joka oli hypännyt veturista ulos hälytyksen kuullessaan. Toisessa pommituksessa 31.12.1939 kuoli 21 henkilöä, taloja murskautui ja Schaumanin vaneritehtaalla yksi tuotantorakennus syttyi palamaan. 

Sodan jälkeen Tykkitehdasta työllistivät sotakorvaustuotteet, joita Neuvostoliitto tilasi. Tehtaan nimeksi vaihdettiin Valtion Metallitehtaat, Rautpohjan tehdas. Nimi Rautpohja otettiin Tuomiojärvessä olevan sen nimisen lahden mukaan ja hyvä nimi se onkin. 

Rautpohjassa valmistettuja sotakorvaustuotteita olivat mm. vanerihiomakoneet, hammasvaihteet, tukkiniputtajat, puuhöyläkoneet ja halkaisuvannesahat. Tehtaalle perustettiin metallivalimo vuonna 1948. Ensin se palveli sotakorvaustuotantoa  ja myöhemmin paperikoneiden runkojen ja hammasvaihteiden koteloiden valmistusta. Hammaspyöriä ja -vaihteita tehtaalla oli valmistettu jo vuodesta 1938 alkaen. 

Vähitellen tuotantoa rationalisoitiin ja keskityttiin paperikoneiden valmistukseen.  Ennätyksellisen lyhyessä ajassa, muutamassa vuosikymmenessä, Valmetin Rautpohjan tehtaasta tuli yksi maailman johtavia tehtaita alallaan. Tutkimus ja tuotekehittely oli noussut korkealle tasolle sotakorvausteollisuuden pohjalta ja henkilökunnan koulutustason nousun myötä. Tehtaalla oli oma ammattikoulu vuodesta 1947 alkaen.  Rautpohjan tehdas oli jo perustamisestaan lähtien kaupungin suurin työllistäjä (1910- ja 1920-luvuilla suurin oli ollut Schaumanin vaneritehdas). Välillä tehdas oli Metso-nimelläkin, mutta nyt on palattu vanhaan hyvään Valmet-nimeen.



Lähteet:
Usko Laitinen, video
Jyväskylän julkiset taideteokset
Jukka Jokinen: Tykki taipui paperikoneeksi, 1988
Jussi Jäppinen: Jyväskylä Albumi, 1977
kotona.fi>kotikulmat




Kuvat olen itse ottanut.


Kommentit ovat tervetulleita. 

Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin





Kommentit

  1. Komean näköinen teos! Jännä miten tuollaiset teräsrakenteet saa näyttämään paperilta ja mahtavaa, että siinä on käytetty paperikoneen osaa. Tuo on varmasti totta, että tehtaan sisustuksella ja ensivaikutuksella on iso rooli siinä millaisen kuvan mahdollinen vierailija saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hienosta postauksesta yritystiloista. On mielenkiintoista, miten hyvin joitakin vanhoja esineitä on käytetty uudelleen ja yhdistelty. Paperirulla, jossa on valotaulu, on todellinen katseenvangitsija, varsinkin kun kirjoitus on vielä valaistu yöllä. Yritys, jossa työskentelen, tarvitsisi luultavasti jotain tällaista. https://slamcon.fi/led-valomainos-taulu/

      Poista

Lähetä kommentti