Piilotettu Hiironen

Olen ihmetellyt, miksi muutamat julkiset veistokset on sijoitettu puiden tai pensaiden kätköihin, ikäänkuin piiloon katseilta. Esimerkkejä löytyy vaikkapa Jyväskylän Kirkkopuistosta.

Viime vuoden aikana aloin järjestelmällisen projektin etsiä kaikki Jyväskylän taidemuseon luettelossa olevat julkiset teokset ja kuvata ne. Näissä merkeisssä pyöräilin eräänä kauniina päivänä Priimuksen pihalle, jossa piti oleman Eero Hiirosen Figuurikompositio.

Oletin teoksen löytyvän helposti etupihalta tervehtimässä taloon tulijoita. (Gradia Priimus on ravintola-alan oppilaitos.) Pihalla ei näkynyt mitään taiteellista. Jätin pyörän parkkiin ja lähdin ymmälläni kiertämään taloa kävellen. Aikani kurkisteltuani joka nurkan taakse tuloksetta päädyin lopulta talon Tuomiojärven rannan puoleiselle nurmikolle. Siellä oli tuija-aita, josta pilkisti jotakin. Se jotakin oli juuri se etsimäni taideteos, hyvin piilotettuna myös rannan Martti Korpilahden polkua kulkevilta ulkoilijoilta. Nyt minulla on ilo paljastaa tämä upea, lennokas, täynnä liikettä oleva terästeos teille kaikille:



Figuurikompositio, Eero Hiironen, 1979
Om. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä


Taiteilija Eero Hiirosen (1938-2018) olen maininnut jo aikaisemmissa blogeissani Kotkan (3.7.19) ja Tapiolan (16.10.19) patsaita esitellessäni. Hiironen oli tuottelias kuvanveistäjä ja myös taidemaalari. Häneltä on noin 50 julkista teosta Suomessa ja ulkomailla. Hänen inspiraationsa kumpusi Suomen puhtaista vesistä ja luonnosta, joita hän näillä kiillotetuilla teräsveistoksilla ja peiliefekteillä tahtoi nostaa arvostuksen kohteeksi. Hän halusi myös herättää ihmisiä ajattelemaan puhtaan veden riittävyyttä ja luonnon haavoittuvuutta - kansakoulunopettaja kun oli koulutukseltaan, taiteilijana itseoppinut. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1990 ja Suomi-palkinto vuonna 2003.

Kävin viime vuoden lopulla Ähtärissä, jossa Eero Hiironen asui ja työskenteli ja jonne hän perusti Pirkanpohjan Taidekeskuksen. Siellä on pidetty kesänäyttelyitä vuodesta 1974 asti. Ähtäristä löytyi luonnollisesti myös hänen töitään niin kauppakeskuksen edestä kuin Oulujärven rannalta - eikä niitä oltu piilotettu puskiin.

Oodi järvien kaupungille, Eero Hiironen, 1987,
haponkestävä teräs,



Ylävedet, Eero Hiironen, 1983, haponkestävä teräs, luonnonkivi, betoni
Ähtärin asutuksen muistomerkki korostaa veden ja vesireittien
merkitystä, siirretty tälle paikalle 2018 ja paljastettu
taiteilijan 80-vuotispäivänä 16.6.2018 hänen läsnäollessaan.

Kunnioitan taiteilijoita, jotka jaksavat puurtaa innoituksensa varassa ja tuottaa kanssaihmisilleen elämyksiä. Toivon, että yhteiskunta ja elinkeinoelämä edelleenkin tukisivat heitä hankkimalla taidetta ja asettamalla teoksia kaikkien nähtäville. Ainakin minulle on auennut ihan uusi näkemisen ja ymmärtämisen kerros, kun olen tietoisesti vierailuillani eri paikkakunnilla tutustunut niillä oleviin veistoksiin. Ne kertovat usein juuri kyseisen paikkakunnan historiasta ja siellä vaikuttaneista henkilöistä. - Suosittelen tapaa muillekin. - Iloinen uutinen oli juuri, että museoissa kävijöiden määrä on kasvanut huimasti viime vuonnakin. Museokortti tekee hyvää, ja kiinnostava nykytaide saa nuoretkin liikkeelle.

Lopuksi vielä yksi toivomus Jyväskylään: paljastakaa Figuurikompositio näkyville!


Pirkanpohjan portilla 2019 marraskuussa.





Kuvat olen itse ottanut. 
Pyydä lupa, jos haluat käyttää niitä.

Lähteet:
Jyväskylän julkiset taideteokset
visitahtari.fi ja Veden polku -kulttuurireitti
wikipedia.org
yle.fi

Kommentit