Tätä kirjoittaessani elämme kevättä 2020, jolloin koko maailman on pysäyttänyt ärhäkkä koronavirus. Toki maapallo pyörii edelleen, aurinko on paikallaan, valo on tullut taas Pohjolaan ja kevät keikkuen. Tartuntataudin pelossa ihmisiä kehotetaan pysymään kotona. Monet tuskailevat, kun ei ole muka mitään tekemistä. Niinhän asia ei ole - monet ihmiset eivät vain osaa enää käyttää mielikuvitustaan keksiäkseen ajankulua omassa kodissaan. Harrastukset ovat vieneet perheenjäseniä pois kotoa kunkin taholleen ja nyt uimahallit, kuntosalit, ladut, kahvilat, baarit, museot ja kirjastot on suljettu.
Alapa vaikka muistella tekemiäsi matkoja ja kirjoita paperille kiitollisuuslista kaikesta kivasta, mitä olet kokenut ja nähnyt. Jos sinulla on valokuvia matkoiltasi, ota ne esiin ja katsele. On luvallista suunnitella seuraavaa matkaa, vaikka sen toteutumisaikataulua ei tiedäkään. Lukeminen on suositeltavaa. Ainakin minulla on omassa kirjahyllyssä kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea. Kirjaston e-kirjalainaus onnistunee nytkin. Kirjat ja elokuvat vievät ajatukset muualle yhden asian uutisvirrasta.
Minä muistelen ilolla matkaani viime joulukuussa Sotkamoon. Muistan vieläkin sen elämyksen, kun olinkin yhtäkkiä puhtaan valkoisen lumen peittämässä maisemassa. Keski-Suomessa maa oli silloin vielä mustana. Tuntui siltä kuin se lumi olisi valaissut myös sisimpäni.
Tietenkin etsin matkallani myös patsaita. Minua kiinnosti erityisesti Havukka-ahon ajattelijan patsas. Yhtenä päivänä lähdin sitä etsimään. Sen piti olla tien vieressä ajettaessa Vuokatista Sotkamon kirkonkylään. Havaitsin sen sillalta, jossa ei tietenkään voinut pysähtyä. Ajoin ohi ja palasin kävellen paikalle. Muistomerkki on parinkymmenen metrin päässä sillasta Hirvensaaren puistikossa, jonne ei ollut tehty minkäänlaista polkua lumeen. Teos on HIENO ja ihailin sitä vain sillalta. Kaukaa otettu kuva ei tee oikeutta taideteokselle, tässä se näyttää siltä kuin hirvi olisi roikkumassa puun oksista, mutta kyllä se jaloillaan seisoo. Kannattaa mennä katsomaan kesällä.
Teos on kuvanveistäjä Nina Ternon tekemä ja valmistumisvuosi 1989. Siinä on sulassa sovussa mies ja hirvi, ihminen ja luonto. Teos perustuu sotkamolaisen metsänhoitajan ja kirjailijan Veikko Huovisen elämäntyöhön. Veikko syntyi vuonna1927 Simossa, mutta muutti jo puolivuotiaana perheensä mukana Sotkamoon, jossa pitkän elämäntyön tehtyään (mm. noin 30 kirjaa kirjoitettuaan) kuoli vuonna 2009.
Veikko Huovinen on kansan rakastama kirjailija, jonka monista kirjoista on tehty myös elokuvia. Havukka-ahon ajattelija, Konsta Pylkkänen, on yksi suosituimpia kirjallisia hahmoja, korpifilosofi, joka pohtii niin pieniä kuin avaruudellisiakin asioita ja saa itseään koulutetummat kysymyksillään ymmälleen. Teos ilmestyi vuonna 1952, mutta ainakin meidän koulussa se kuului äidinkielen lukuohjelmaan myös 1960-luvulla. Muita Huovisen teoksia ovat mm. Lampaansyöjät, Hamsterit, Koirankynnenleikkaaja ja Puukansan tarina, josta hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Pro Finlandia -mitalin hän sai vuonna 1969 ja professorin arvonimen vuonna 1999. Näiden lisäksi hän sai useita muita kulttuuripalkintoja, luettelo Wikipediassa on pitkä.
Kuvanveistäjä Nina Terno syntyi Viipurissa vuonna 1935, kävi koulut Tampereella ja Taideakatemian koulun ja Sibeliusakatemian Helsingissä. Hän toimi muutaman vuoden pianonsoiton opettajana Hämeenlinnassa. Hän on tunnettu erityisesti tyylitellyistä hevosveistoksistaan ja muista eläinaiheistaan. Hän sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1984 ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 1995. Hän kuoli Helsingissä vuonna 2003.
Sillan toisella puolella oli myös mielenkiintoinen teoskokonaisuus. Puun oksilla kieppui ja kiikkui valkoisia hahmoja. En saanut selvää, mistä aineesta nämä on tehty ja kuka on tekijä. Arvelin tiedon löytyvän netistä, mutta ei minua onnistanut. Olisi pitänyt kysyä kadulla vastaantulevilta, mutta se on nyt myöhäistä. Jos joku osaa valistaa minua, kirjoittakoon kommentin tämän postauksen loppuun. Hyvä mieli näitä katsellessa tuli, se olkoon antina tästä kuvasarjasta.
Iloitsen myös siitä, että nyt karanteeniaikana eri taidelaitokset ovat keksineet keinoja tavoittaa yleisöä netin kautta. Alla muutamia vinkkejä, jos haluatte käydä katsomassa.
museot.fi -sivuston kautta voit vierailla virtuaalimuseoissa, kuunnella podcasteja ja ääniopastuksia, liittyä museoiden Facebook-ryhmään Vinkataan kulttuuria kotisohville - Pelastetaan toisemme tylsyydeltä.
Jyväskylän Sinfonian Youtube-kanavalla musiikkiesityksiä pienillä kokoonpanoilla ja yksittäisten soittajien soitannollisia tervehdyksiä. Youtube.com/Jyväskylän Sinfonian karanteeniklubi.
Kansallisoopperan Stage24-videopalvelussa oopperoita ja baletteja.
Suomen Käsityönmuseon Omenapuun alla -nukkekotiharrastajien puutarhanäyttely osoitteessa https://tarinasoitin.fi/omenapuunalla.
Jyväskylän Kauppakadun vaiheista http://kauppakadunlaudatur.fi/
Tarinaa puutarhoista: http://puutarhatarinoita.fi
Kuvataidetta Jyväskylän taidemuseon näyttelystä: https://miltanayttaaaika.keskisuomentaide.fi/
Toivottavasti löydät itseäsi kiinnostavaa jostakin näistä!
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
Wikipedia
Tee näin kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
Alapa vaikka muistella tekemiäsi matkoja ja kirjoita paperille kiitollisuuslista kaikesta kivasta, mitä olet kokenut ja nähnyt. Jos sinulla on valokuvia matkoiltasi, ota ne esiin ja katsele. On luvallista suunnitella seuraavaa matkaa, vaikka sen toteutumisaikataulua ei tiedäkään. Lukeminen on suositeltavaa. Ainakin minulla on omassa kirjahyllyssä kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea. Kirjaston e-kirjalainaus onnistunee nytkin. Kirjat ja elokuvat vievät ajatukset muualle yhden asian uutisvirrasta.
Minä muistelen ilolla matkaani viime joulukuussa Sotkamoon. Muistan vieläkin sen elämyksen, kun olinkin yhtäkkiä puhtaan valkoisen lumen peittämässä maisemassa. Keski-Suomessa maa oli silloin vielä mustana. Tuntui siltä kuin se lumi olisi valaissut myös sisimpäni.
Tietenkin etsin matkallani myös patsaita. Minua kiinnosti erityisesti Havukka-ahon ajattelijan patsas. Yhtenä päivänä lähdin sitä etsimään. Sen piti olla tien vieressä ajettaessa Vuokatista Sotkamon kirkonkylään. Havaitsin sen sillalta, jossa ei tietenkään voinut pysähtyä. Ajoin ohi ja palasin kävellen paikalle. Muistomerkki on parinkymmenen metrin päässä sillasta Hirvensaaren puistikossa, jonne ei ollut tehty minkäänlaista polkua lumeen. Teos on HIENO ja ihailin sitä vain sillalta. Kaukaa otettu kuva ei tee oikeutta taideteokselle, tässä se näyttää siltä kuin hirvi olisi roikkumassa puun oksista, mutta kyllä se jaloillaan seisoo. Kannattaa mennä katsomaan kesällä.
 |
| Havukka-ahon ajattelija, Nina Terno, 1989, Sotkamo |
Teos on kuvanveistäjä Nina Ternon tekemä ja valmistumisvuosi 1989. Siinä on sulassa sovussa mies ja hirvi, ihminen ja luonto. Teos perustuu sotkamolaisen metsänhoitajan ja kirjailijan Veikko Huovisen elämäntyöhön. Veikko syntyi vuonna1927 Simossa, mutta muutti jo puolivuotiaana perheensä mukana Sotkamoon, jossa pitkän elämäntyön tehtyään (mm. noin 30 kirjaa kirjoitettuaan) kuoli vuonna 2009.
Veikko Huovinen on kansan rakastama kirjailija, jonka monista kirjoista on tehty myös elokuvia. Havukka-ahon ajattelija, Konsta Pylkkänen, on yksi suosituimpia kirjallisia hahmoja, korpifilosofi, joka pohtii niin pieniä kuin avaruudellisiakin asioita ja saa itseään koulutetummat kysymyksillään ymmälleen. Teos ilmestyi vuonna 1952, mutta ainakin meidän koulussa se kuului äidinkielen lukuohjelmaan myös 1960-luvulla. Muita Huovisen teoksia ovat mm. Lampaansyöjät, Hamsterit, Koirankynnenleikkaaja ja Puukansan tarina, josta hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Pro Finlandia -mitalin hän sai vuonna 1969 ja professorin arvonimen vuonna 1999. Näiden lisäksi hän sai useita muita kulttuuripalkintoja, luettelo Wikipediassa on pitkä.
Kuvanveistäjä Nina Terno syntyi Viipurissa vuonna 1935, kävi koulut Tampereella ja Taideakatemian koulun ja Sibeliusakatemian Helsingissä. Hän toimi muutaman vuoden pianonsoiton opettajana Hämeenlinnassa. Hän on tunnettu erityisesti tyylitellyistä hevosveistoksistaan ja muista eläinaiheistaan. Hän sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1984 ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 1995. Hän kuoli Helsingissä vuonna 2003.
 |
| Sirkushevonen, Nina Terno, pronssi, 1978 Salmelan taidekeskus, Mäntyharju |
Sillan toisella puolella oli myös mielenkiintoinen teoskokonaisuus. Puun oksilla kieppui ja kiikkui valkoisia hahmoja. En saanut selvää, mistä aineesta nämä on tehty ja kuka on tekijä. Arvelin tiedon löytyvän netistä, mutta ei minua onnistanut. Olisi pitänyt kysyä kadulla vastaantulevilta, mutta se on nyt myöhäistä. Jos joku osaa valistaa minua, kirjoittakoon kommentin tämän postauksen loppuun. Hyvä mieli näitä katsellessa tuli, se olkoon antina tästä kuvasarjasta.
Iloitsen myös siitä, että nyt karanteeniaikana eri taidelaitokset ovat keksineet keinoja tavoittaa yleisöä netin kautta. Alla muutamia vinkkejä, jos haluatte käydä katsomassa.
museot.fi -sivuston kautta voit vierailla virtuaalimuseoissa, kuunnella podcasteja ja ääniopastuksia, liittyä museoiden Facebook-ryhmään Vinkataan kulttuuria kotisohville - Pelastetaan toisemme tylsyydeltä.
Jyväskylän Sinfonian Youtube-kanavalla musiikkiesityksiä pienillä kokoonpanoilla ja yksittäisten soittajien soitannollisia tervehdyksiä. Youtube.com/Jyväskylän Sinfonian karanteeniklubi.
Kansallisoopperan Stage24-videopalvelussa oopperoita ja baletteja.
Suomen Käsityönmuseon Omenapuun alla -nukkekotiharrastajien puutarhanäyttely osoitteessa https://tarinasoitin.fi/omenapuunalla.
Jyväskylän Kauppakadun vaiheista http://kauppakadunlaudatur.fi/
Tarinaa puutarhoista: http://puutarhatarinoita.fi
Kuvataidetta Jyväskylän taidemuseon näyttelystä: https://miltanayttaaaika.keskisuomentaide.fi/
Toivottavasti löydät itseäsi kiinnostavaa jostakin näistä!
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
Wikipedia
Tee näin kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'
3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.
Kommentit
Lähetä kommentti