Tänä vuonna suositaan kotimaan matkailua. Patsasbongarille hyvä kohde on Kangasniemi. Pieni paikkakunta yllättää julkisen taiteen runsaudella ja sen hyvällä esittelyllä koekangasniemi.fi -sivustolla netissä.
Kangasniemen kiertoliittymässä huomio kiinnittyy abstraktiin taideteokseen "Quisnam vertitur", jonka muoto on joka suunnasta katsottaessa erilainen. Nimi tarkoittaa kääntymistä ja muuttumista. Tekijä on hollantilaissyntyinen Kangasniemellä vaikuttava monipuolinen taiteilija Lucien den Arend (s.1943). Teräsputket on valmistettu Hollannissa ja hitsattu yhteen paikan päällä. Lucien den Arendin teoksia on monissa maissa, Suomessa mm. Kemijärvellä, Vaasassa ja Lappeenrannassa. Hän on tehnyt ns. maataideprojekteja, joissa materiaaleina voi olla vesi, puut, kivet, asfaltti, betoni, teräs, pronssi, alumiini. Kangasniemellä hänellä on veistospuisto POAM (Penttilä Open Air Museum).
Itse suuntasin kulkuni ensin kuvanveistäjä Juhani Saksan Kivigalleriaan, joka on avoinna yleisölle heinäkuussa. Siellä oli esillä patsaita niin ulkona kuin kahdessa sisätilassakin. Ne esittivät enimmäkseen lintuja valmistettuina monista eri kivilajeista, oli marmoria, alabasteria, ruusukvartsia jne. Sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelussa 81-vuotias taiteilija kertoo työskennelleensä erittäin ahkerasti koko koronakevään veistosten parissa.
Koska Juhani Saksa asuu ja työskentelee Kangasniemellä, oli luonnollista, että hänen töitään on runsaasti myös pitäjän keskustassa. Löysin sieltä lumoavan keitaan, Pirtin Perinnepuiston, jossa kauniiden, tuoksuvien perinnekasvien lomassa oli useita pienveistoksia. Sinne oli sijoitettu myös kuvanveistäjä, siluettitaiteilija ja kirjailija Emil Cedercreutzin (1879 Köyliö -1949 Helsinki) teos Äidinrakkaus.
Vapaaherra Emil Cedercreutz oli ensimmäinen kotimaassa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä (Wikipedia). Hänen työtilansa olivat ensin Köyliössä ja sitten Harjavallassa, jossa sijaitsee hänen nimeään kantava museo. Emil Cedercreutz kuvasi teoksissaan mielellään hevosia.
Kangasniemellä on syntynyt runoilija ja suomentaja, professori Otto Manninen (1872 - 1950). Hän työskenteli 24 vuotta Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorina. Hänen puolisonsa oli kirjailija Anni Swan. Mannisen kääntämiä ovat mm. Homeroksen Ilias ja Odysseia. Kangasniemen kunta on kunnioittanut suurmiestään nimeämällä pääkadun Otto Mannisen tieksi ja pystyttämällä hänelle patsaan Anni Swanin puistoon.
Veistos on tulos kunnan järjestämästä kutsukilpailusta ja on kuvanveistäjä Ukri Merikannon työ nimeltään Kaukomieli. Ukri Merikanto puolestaan on kuuluisaa sukua: isoisä oli Oskar Merikanto ja isä Aarre Merikanto, molemmat säveltäjiä. Ukri Merikanto (1950 - 2010) opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja Suomen taideakatemian koulussa. Hänen kolmiulotteisissa teoksissaan käsitellään mm. painottomuuden ja painon suhdetta.
Kangasniemen keskustaan johtavan tien vieressä, järven rannassa pysähdyspaikalla mielenkiinnon herättää Sotkalintu. Se paljastuu Reinhold von Beckerin muistomerkiksi. Kuka hän oli? Vastaus: suomen kielen ja historian tutkija, professori. Hän toimitti ja julkaisi Turun Wiikko-Sanomat -lehteä, joka oli toinen suomenkielinen lehti maassamme. Hän keksi uudissanoja, mm. kirjakieli, sanomalehti, sivistys, vuosikerta, ja julkaisi ensimmäisen suomen kielen kieliopin, harrasti runonkeruuta, tutki Väinämöistä, innoitti Lönnrotin Kalevalan kokoamiseen... Kangasniemellä vuonna 1788 syntynyt ja 1858 Helsingissä kuollut merkkimies sai patsaan Kalevalan 150-vuotisjuhlassa vuonna 1985. Tekijä on itseoppinut taiteilija Veikko Haukkavaara Tamperelta. Teos kuvaa sekä Kalevalan että koko suomen kielen syntyä ja "lentoon lähtöä".
Veikko Haukkavaara (1921 - 2004) oli tunnettu pilapiirroksistaan, joita julkaistiin Aamulehdessä ja Kansanlehdessä 1940-luvun lopusta lähtien, ja metallinpaloista hitsatuista, usein eläinaiheisista veistoksistaan. Hän oli ammatiltaan lentokoneasentaja, mutta harjoitteli piirtämistä ja grafiikan tekoa Tampereen työväenopistossa. Vapaaksi kuvanveistäjäksi hän ryhtyi 1971.
Lukijani on varmaan jo yhtä hengästynyt kuin minäkin tästä historian, kulttuurin ja patsaiden ylenpalttisuudesta yhdessä pitäjässä. Mutta tässä ei vielä ole läheskään kaikki. Palataan vielä keskustan Rantapuistoon Puulaveden äärelle. Siellä kohtamme vielä yhden kuuluisan Kangasnimen pojan: Hiski Salomaan. Testasin nuoremman ikäpolven tietämystä ja totesin, että noin nelikymppiset eivät tiedä kuka on Hiski Salomaa. Me vanhemmat, jotka olemme kuunnelleet Lauantain toivottuja ja Metsäradiota, muistamme hyvin Hiskin laulamat Lännen lokarin, Tiskarin polkan ja muut kupletit.
Hiski Salomaa (alkuaan Hiskias Möttö, s. 1891, k. 1957 New Yorkissa) lähti 17-vuotiaana Amerikkaan ja työskenteli siellä räätälinä. Hänellä oli 1920-luvulta lähtien oma räätälinliike. Hän esiintyi kuplettilaulajana suomalaissiirtolaisten parissa ja pääsi myös levyttämään laulujaan. Hän kävi vaimonsa kanssa kotimaassa monesti, mutta haave paluusta Suomeen elämän loppuvuosiksi ei toteutunut.
Rantapuistossa on toinenkin huomionarvoinen veistos, puuhun kaiverrettu Elämän voima. Teoksen on valmistanut Sanna Karlsson-Sutisna, vuonna 1965 syntynyt helsinkiläinen kuvataiteilija, kuvanveistäjä, taidemaalari, tila-, valokuva-, yhteisö-, ympäristö-, keho- ja maataiteilija (!).
Sanna Karlsson-Sutisna on tehnyt tämän tapaisia teoksia myös Helsingin Keskuspuistoon. Häntä ei haittaa, että ajan kuluessa teokset haurastuvat ja häviävät. Sitä ennen hän ehtii järjestää teostensa oheen performansseja.
Kangasniemen kirkon ympäristössä on useita muistomerkkejä alkaen isonvihan muistokivestä. Sankarihautausmaalla on yli kolmensadan sotavainajan haudat ja tämä kuvanveistäjä Lauri Leppäsen suunnittelema Kuolevaa soturia esittävä patsas. Käynti kesällä sankarihautausmailla hiljentää - niin paljon menetettyjä nuoria elämiä. Koekangasniemi.fi -sivustolla kerrotaan mm. juhannuksen 1944 muisto: "juhannuksena 1944 piti olla kahdeksan paria yhtä aikaa vihittävinä. Kävi kuitenkin niin, että viisi sulhasista kaatui ennen juhannusta, joten ainoastaan kolme paria vihittiin juhannuksena, ja sen jälkeen tulikin sankarihautajaiset. Se oli synkkä juhannus, oli sateinen ja hyvin kylmä ilma."
Lauri Leppänen (1895 Huittinen - 1977 Helsinki) oli jääkärikapteeni ja kuvanveistäjä, joka teki runsaasti hautausmaiden sankaripatsaita. Hän kävi Taideteollisuuskoulun ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajanaan mm. Gunnar Finne. Hänen teoksiaan ovat myös Eino Leinon patsas Helsingissä ja Minna Canthin patsas Tampereella.
Paluumatkalla kohti Jyväskylää poikkesin vielä taidemaalari Pekka Hiltusen Taidelinnassa, jonka ohi olen monesti ajanut. Nyt oli aikaa piipahtaa sisälle tähän mielenkiintoisen näköiseen rakennukseen, joka on avoinna kesäajan. Isäntäväki oli paikalla ja teoksia sai katsella kaikissa neljässä kerroksessa. Seinillä oli Pekka Hiltusen omien töiden lisäksi hänen taiteilijaystäviensä teoksia. Kohde on käymisen arvoinen. Rakennus on valmistunut vuonna 1991 ja sen suunnitteli arkkitehti Kari E. Kuitunen. Jykevät seinät ovat neljän navetan kivistä rakennetut.
Mielestäni lähimatkailuretkeni oli onnistut, antoisa ja valaiseva. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, tunnelma Kangasniemellä verkkaisen rauhallinen. Reissupannu-kahvilassa oli makoisat leivoskahvit ja soma pikkuputiikki. Vaajakosken liikenneympyröistäkin pääsi läpi kohtuullisen nopeasti valitsemanani päivänä.
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
koekangasniemi.fi
wikipedia.org
Tee näin kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
Kangasniemen kiertoliittymässä huomio kiinnittyy abstraktiin taideteokseen "Quisnam vertitur", jonka muoto on joka suunnasta katsottaessa erilainen. Nimi tarkoittaa kääntymistä ja muuttumista. Tekijä on hollantilaissyntyinen Kangasniemellä vaikuttava monipuolinen taiteilija Lucien den Arend (s.1943). Teräsputket on valmistettu Hollannissa ja hitsattu yhteen paikan päällä. Lucien den Arendin teoksia on monissa maissa, Suomessa mm. Kemijärvellä, Vaasassa ja Lappeenrannassa. Hän on tehnyt ns. maataideprojekteja, joissa materiaaleina voi olla vesi, puut, kivet, asfaltti, betoni, teräs, pronssi, alumiini. Kangasniemellä hänellä on veistospuisto POAM (Penttilä Open Air Museum).
 |
| Quisnam vertitur, Lucien den Arend, teräsputki, 2018 |
Itse suuntasin kulkuni ensin kuvanveistäjä Juhani Saksan Kivigalleriaan, joka on avoinna yleisölle heinäkuussa. Siellä oli esillä patsaita niin ulkona kuin kahdessa sisätilassakin. Ne esittivät enimmäkseen lintuja valmistettuina monista eri kivilajeista, oli marmoria, alabasteria, ruusukvartsia jne. Sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelussa 81-vuotias taiteilija kertoo työskennelleensä erittäin ahkerasti koko koronakevään veistosten parissa.
 |
| Veräjällä, graniitti, Juhani Saksa |
Koska Juhani Saksa asuu ja työskentelee Kangasniemellä, oli luonnollista, että hänen töitään on runsaasti myös pitäjän keskustassa. Löysin sieltä lumoavan keitaan, Pirtin Perinnepuiston, jossa kauniiden, tuoksuvien perinnekasvien lomassa oli useita pienveistoksia. Sinne oli sijoitettu myös kuvanveistäjä, siluettitaiteilija ja kirjailija Emil Cedercreutzin (1879 Köyliö -1949 Helsinki) teos Äidinrakkaus.
 |
| Äidinrakkaus, Emil Cedercreutz, 1928, Emil Cedercreutzin Säätiö 2012 |
Vapaaherra Emil Cedercreutz oli ensimmäinen kotimaassa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä (Wikipedia). Hänen työtilansa olivat ensin Köyliössä ja sitten Harjavallassa, jossa sijaitsee hänen nimeään kantava museo. Emil Cedercreutz kuvasi teoksissaan mielellään hevosia.
Kangasniemellä on syntynyt runoilija ja suomentaja, professori Otto Manninen (1872 - 1950). Hän työskenteli 24 vuotta Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorina. Hänen puolisonsa oli kirjailija Anni Swan. Mannisen kääntämiä ovat mm. Homeroksen Ilias ja Odysseia. Kangasniemen kunta on kunnioittanut suurmiestään nimeämällä pääkadun Otto Mannisen tieksi ja pystyttämällä hänelle patsaan Anni Swanin puistoon.
 |
| Kaukomieli, Otto Mannisen muistomerkki, Ukri Merikanto, punainen graniitti, 2000 |
Veistos on tulos kunnan järjestämästä kutsukilpailusta ja on kuvanveistäjä Ukri Merikannon työ nimeltään Kaukomieli. Ukri Merikanto puolestaan on kuuluisaa sukua: isoisä oli Oskar Merikanto ja isä Aarre Merikanto, molemmat säveltäjiä. Ukri Merikanto (1950 - 2010) opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja Suomen taideakatemian koulussa. Hänen kolmiulotteisissa teoksissaan käsitellään mm. painottomuuden ja painon suhdetta.
Kangasniemen keskustaan johtavan tien vieressä, järven rannassa pysähdyspaikalla mielenkiinnon herättää Sotkalintu. Se paljastuu Reinhold von Beckerin muistomerkiksi. Kuka hän oli? Vastaus: suomen kielen ja historian tutkija, professori. Hän toimitti ja julkaisi Turun Wiikko-Sanomat -lehteä, joka oli toinen suomenkielinen lehti maassamme. Hän keksi uudissanoja, mm. kirjakieli, sanomalehti, sivistys, vuosikerta, ja julkaisi ensimmäisen suomen kielen kieliopin, harrasti runonkeruuta, tutki Väinämöistä, innoitti Lönnrotin Kalevalan kokoamiseen... Kangasniemellä vuonna 1788 syntynyt ja 1858 Helsingissä kuollut merkkimies sai patsaan Kalevalan 150-vuotisjuhlassa vuonna 1985. Tekijä on itseoppinut taiteilija Veikko Haukkavaara Tamperelta. Teos kuvaa sekä Kalevalan että koko suomen kielen syntyä ja "lentoon lähtöä".
 |
| Sotkalintu, Reinhold von Beckerin muistomerkki, Veikko Haukkavaara, 1985 |
Veikko Haukkavaara (1921 - 2004) oli tunnettu pilapiirroksistaan, joita julkaistiin Aamulehdessä ja Kansanlehdessä 1940-luvun lopusta lähtien, ja metallinpaloista hitsatuista, usein eläinaiheisista veistoksistaan. Hän oli ammatiltaan lentokoneasentaja, mutta harjoitteli piirtämistä ja grafiikan tekoa Tampereen työväenopistossa. Vapaaksi kuvanveistäjäksi hän ryhtyi 1971.
Lukijani on varmaan jo yhtä hengästynyt kuin minäkin tästä historian, kulttuurin ja patsaiden ylenpalttisuudesta yhdessä pitäjässä. Mutta tässä ei vielä ole läheskään kaikki. Palataan vielä keskustan Rantapuistoon Puulaveden äärelle. Siellä kohtamme vielä yhden kuuluisan Kangasnimen pojan: Hiski Salomaan. Testasin nuoremman ikäpolven tietämystä ja totesin, että noin nelikymppiset eivät tiedä kuka on Hiski Salomaa. Me vanhemmat, jotka olemme kuunnelleet Lauantain toivottuja ja Metsäradiota, muistamme hyvin Hiskin laulamat Lännen lokarin, Tiskarin polkan ja muut kupletit.
 |
| Hiski Salomaan muistomerkki, Juhani Saksa, |
Hiski Salomaa (alkuaan Hiskias Möttö, s. 1891, k. 1957 New Yorkissa) lähti 17-vuotiaana Amerikkaan ja työskenteli siellä räätälinä. Hänellä oli 1920-luvulta lähtien oma räätälinliike. Hän esiintyi kuplettilaulajana suomalaissiirtolaisten parissa ja pääsi myös levyttämään laulujaan. Hän kävi vaimonsa kanssa kotimaassa monesti, mutta haave paluusta Suomeen elämän loppuvuosiksi ei toteutunut.
Rantapuistossa on toinenkin huomionarvoinen veistos, puuhun kaiverrettu Elämän voima. Teoksen on valmistanut Sanna Karlsson-Sutisna, vuonna 1965 syntynyt helsinkiläinen kuvataiteilija, kuvanveistäjä, taidemaalari, tila-, valokuva-, yhteisö-, ympäristö-, keho- ja maataiteilija (!).
 |
| Elämän voima, Sanna Karlsson-Sutisna, 2017 |
Sanna Karlsson-Sutisna on tehnyt tämän tapaisia teoksia myös Helsingin Keskuspuistoon. Häntä ei haittaa, että ajan kuluessa teokset haurastuvat ja häviävät. Sitä ennen hän ehtii järjestää teostensa oheen performansseja.
 |
| Kuoleva soturi, Lauri Leppänen, 1956 |
Kangasniemen kirkon ympäristössä on useita muistomerkkejä alkaen isonvihan muistokivestä. Sankarihautausmaalla on yli kolmensadan sotavainajan haudat ja tämä kuvanveistäjä Lauri Leppäsen suunnittelema Kuolevaa soturia esittävä patsas. Käynti kesällä sankarihautausmailla hiljentää - niin paljon menetettyjä nuoria elämiä. Koekangasniemi.fi -sivustolla kerrotaan mm. juhannuksen 1944 muisto: "juhannuksena 1944 piti olla kahdeksan paria yhtä aikaa vihittävinä. Kävi kuitenkin niin, että viisi sulhasista kaatui ennen juhannusta, joten ainoastaan kolme paria vihittiin juhannuksena, ja sen jälkeen tulikin sankarihautajaiset. Se oli synkkä juhannus, oli sateinen ja hyvin kylmä ilma."
Lauri Leppänen (1895 Huittinen - 1977 Helsinki) oli jääkärikapteeni ja kuvanveistäjä, joka teki runsaasti hautausmaiden sankaripatsaita. Hän kävi Taideteollisuuskoulun ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajanaan mm. Gunnar Finne. Hänen teoksiaan ovat myös Eino Leinon patsas Helsingissä ja Minna Canthin patsas Tampereella.
Paluumatkalla kohti Jyväskylää poikkesin vielä taidemaalari Pekka Hiltusen Taidelinnassa, jonka ohi olen monesti ajanut. Nyt oli aikaa piipahtaa sisälle tähän mielenkiintoisen näköiseen rakennukseen, joka on avoinna kesäajan. Isäntäväki oli paikalla ja teoksia sai katsella kaikissa neljässä kerroksessa. Seinillä oli Pekka Hiltusen omien töiden lisäksi hänen taiteilijaystäviensä teoksia. Kohde on käymisen arvoinen. Rakennus on valmistunut vuonna 1991 ja sen suunnitteli arkkitehti Kari E. Kuitunen. Jykevät seinät ovat neljän navetan kivistä rakennetut.
 |
| Pekka Hiltusen työ |
 |
| Taidelinna, Kangasniemi |
Mielestäni lähimatkailuretkeni oli onnistut, antoisa ja valaiseva. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, tunnelma Kangasniemellä verkkaisen rauhallinen. Reissupannu-kahvilassa oli makoisat leivoskahvit ja soma pikkuputiikki. Vaajakosken liikenneympyröistäkin pääsi läpi kohtuullisen nopeasti valitsemanani päivänä.
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
koekangasniemi.fi
wikipedia.org
Tee näin kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'
3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.
Kommentit
Lähetä kommentti