Kesämatkani kolmas Emil-niminen taiteilija rakennutti vuosina 1906-13 kesäasunnokseen jyhkeän kivilinnan Karkkuun Pirunvuoren kupeeseen. Se on nykyisen Sastamalan aluetta. Vuorelta aukeaa upea näkymä Rautavedelle ja nämä maisemat inspiroivatkin taiteilijaa. Järven toiselta puolelta voi hyvällä säällä erottaa monta vanhaa kirkkoa, kun osaa katsoa oikeisiin suuntiin.
Kivilinna
Kyseessä on kuvataiteilija Emil Danielsson (s. 1882 Venäjän Tulassa suomenruotsalaiseen perheeseen, k. 1967 Helsingissä). Hän muutti perheen mukana Turkuun 4-vuotiaana. Siellä hän sittemmin kävi piirustuskoulua ja tekipä opintomatkan Italiaankin. Avioiduttuaan hän vietti kaikki kesänsä tässä kivilinnassa, talvet Tampereella, Turussa tai Helsingissä. Maisemamaalausten lisäksi hän teki paljon muotokuvia. Teoksia on mm. Tampereen Taidemuseon ja Ateneumin kokoelmissa.
Emil Danielsson teetti tämän rakennuksen kolmella vahvalla miehellä. Kivet on vinssattu läheltä ja sovitettu yhteen, laastia ei käytetty, vain hiekkaa ja sammalta tilkkeeksi. Seinien paksuus on pari metriä. Danielssonit testamenttasivat paikan Tyrvään seudun kotiseutuyhdistykselle, joka puolestaan lahjoitti sen Vammalan kaupungille. Kesäisin siellä on taidenäyttely, minun onnettomuudekseni se oli suljettu juuri päivää ennen vierailuani. Paikalle johtaa noin kilometrin pituinen polku.
V. 2015 Kivilinnassa oli kuvanveistäjä
Matti Mönkäreen (k.2018) näyttely
Sastamala on oiva kohde kotimaanmatkailijalle. Tunnetuimmat nähtävyydet ovat keskiaikaiset Pyhän Olavin kirkko 1500-luvulta ja Pyhän Marian kirkko 1400-luvulta. Edellisessä kiehtovat itse rakennuksen lisäksi Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalaukset. Kiviseiniä lukuunottamatta kaikki tehtiin uusiksi tuhopolton jälkeen. Pyhän Marian kirkon yksinkertainen muoto ja maalattia antavat loistavan akustiikan konserteille. Sastamala Gregoriana on vanhan musiikin festivaali, joka kannattaa kokea kerran elämässään.
Pyhän Olavin kirkko
Lukuisten kirkkojen lisäksi Sastamala tunnetaan Vanhan Kirjallisuuden Päivistään ja Suomalaisen kirjan museosta Pukstaavista* ja sen naapurista, lapsille suunnatusta Herra Hakkaraisen kodista, jonka toiminnan juurena ovat kirjailija Mauri Kunnaksen kirjojen eläinhahmot. Maurihan on kotoisin täältä. Vieressä on lisäksi Sastamalan seudun museo, jossa tänä kesänä oli urheiluaiheinen näyttely.
Pukstaavin eteisen säilytyslokeroiden ovet
on koristeltu kirjailijoiden kuvin. Löytyykö tuttuja?
Kuvittaja-kirjailija Pekka Vuori (s. 1935) on Sastamalan Kiikasta.
Portaat Pukstaavin yläkertaan.
"Rohkea valloittaa maailman" ja
"Rahtunen rohkeutta vastaa kuormallista kultaa"
ym. elämänohjeita.
Sastamalan Kulttuuritalo Jaatsissa järjestetään näyttelyitä. Se on Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti. Sen lähellä Liekoveden rannalla on Tyrvään Pappila, joka nyt palvelee ravintolana. Siellä järjestetään opastettuja kierroksia sekä konsertteja. Pihaa koristavat useat patsaat.
Musta leski,
taidekiviseppä Joni Saarela, 2010
Tämän kesän retkilläni olen osunut monta kertaa veistospuistoihin. Iloitsen, että on ihmisiä, jotka ovat innostuneet rakentamaan sellaisia ja avaamaan portit kaikkien mennä katsomaan ja ihmettelemään. Kirjoitan niistä jatkossa lisää.
* Lainaus Pukstaavin yhdestä tietotaulusta:
"Kirjat olivat pitkään harvinaisuus suomalaisissa kodeissa. Niitä oli kotien aarteina vain säätyläisillä, kuten aatelisilla ja papeilla. Lukutaidon yleistyessä 1800-luvun lopulla joka kodissa alkoi olla muutama kirja, ainakin katekismus ja almanakka. Vähitellen hengelliset kirjat saivat rinnalleen hyllyyn opas- ja tietokirjallisutta.
Suuri lukeva yleisö syntyi vasta 1900-luvun alussa, kun kirjoja oli helpommin ja edullisemmin saatavilla. Kotien kirjahyllyihin ilmestyi myös kaunokirjallisuutta, jonka lukemista oli aikaisemmin pidetty yleisesti turhana ylellisyytenä. Kirjat eivät enää vain ravinneet lukijansa hengen tai aatteen paloa, vaan niitä ostettiin myös puhtaasti viihdykkeeksi. Kirjasta tuli arkinen.
Sähköisen median valtaamassa yhteiskunnassa on pelätty, että kirjojen lukeminen loppuu. Suomalaiset ostavat ja lukevat kirjoja kuitenkin eurooppalaisittain keskimääräistä enemmän. Lukuharrastus on jakautunut: toiset eivät lue ollenkaan, toiset lukevat muidenkin edestä."
Näin lyhyt on suomalaisen kirjallisuuden harrastamisen historia. Itse kirjojen ystävänä ihmettelen, miksi niin monet jättävät tämän aarrearkun tutkimatta. Jokaiselle varmasti löytyy jotakin, niin moninainen on valikoima tänä päivänä. Muistelen, että ensimmäisen oman kuvakirjan sain 5-vuotiaana. Onnekseni opin lukemaan 6-vuotiaana leikkiessäni koulua isompien tyttöjen kanssa ja pääsin kansakouluun ja samalla sen kirjaston eläinsatukirjojen äärelle. Koulussa opin sitten vielä tavaamaankin.
Omat viimeaikaiset aarteeni: Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja Naiset joita ajattelen öisin.
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
wikipedia.org
visitsastamala.fi
jonisaarela.com
Kommentit ovat tervetulleita.
Tee näin kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'
3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.
Kommentit
Lähetä kommentti