Patsaspuistoja

Tänä vuonna olen vieraillut monessa patsaspuistossa. Joihinkin hakeuduin suunnitelmallisesti, jotkut tulivat vastaan yllätyksenä. Kutsun sinut nyt pienelle kierrokselle eri puolille maata.

Tampereella on hieno Sara Hildenin taidemuseo ja sen piha-alueella useita nykytaidetta edustavia patsaita. Tämä paikka on kuin taiteen mekka, kaikki viimeisen päälle tyylikkäästi sommiteltu ja hoidettu.

OLO nro 45, OLO-ryhmä

peilikiillotettu teräs, 2007-09

Niilillä, Harry Kivijärvi, dioriitti, 1975

Herääminen, Arvo Siikamäki, pronssi, 1972

Raahessa oleva Kari Juvan patsaspuisto perustuu taiteilijan kaupungille lahjoittamiin teoksiin, joita on 19. Niissä veistosten pinta on rosoista, aiheiden käsittely lennokasta, hieno kokonaisuus. Hevoset tai naiset ovat useissa aiheena. Kari Juva (1939-2014) vietti nuoruuttaan Raahessa ja Pyhäjoella. Puisto on perustettu vuonna 2008. Juvan Jyväskylässä olevan teoksen olen esitellyt postauksessa 17.6.19.

Kolin kylään on puutarhuri ja taiteilija Lasse Martikainen luonut oman patsaspuistonsa. Muotopuutarhan kukkien värikentät on harkiten valittu ja niiden lomaan on sijoitettu patsaita. Valikoima laajenee kaiken aikaa sitä mukaa kuin tekijä muilta töiltä ehtii. Paikaa pääsee tutkimaan pienellä pääsymaksulla. Aika hauskasti on hyödynnetty myös viereistä metsikköä tekemällä sinne patsaspolku, jossa matkamuistojen tapaiset pienet veistokset kantojen päällä tuottavat löytämisen iloa.

Suihkulähde, Daalian kukka, kierrätysalumiini, 2017

Yksisarvinen, kierrätysalumiini, 2018

Pienoiskopio pronssista teoksesta Voittoisa Venus,

 mallina Pauline Bonaparte,tekijä tuntematon

Pienoisteos, tuntematon tekijä

 

Jyväskylässäkin on yksityinen patsaspuisto Kari ja Samuli Alosen työpajan yhteydessä Pykälistössä, Laukaantien varrella. Teokset ovat isä- ja poika-Alosten omia luomuksia. Alla olevat  kuvat olen ottanut avoimien ovien päivänä, teos- ja tekijätiedot jäivät ottamatta ylös.  Molemmat käyttävät veistosmateriaalinaan terästä. Puistossa saa mennä käymään.

Heinäkuussa oli avoinna perinteinen puutarhaveistosnäyttely Wivi Lönnin aikanaan itselleen suunnittelemalla talolla Hämeenkadulla. Sieltä otin muutaman kuvan muistoksi myös.

Runoilija Isa Asp, pronssi,

Sonja Vektomov, valaja Erkki Liukkonen, 2014

Arkkitehti Wivi Lönn, pronssi,

Sonja Vektomov, valaja Erkki Liukkonen, 2010

Runoilijan poika, Taru Mäntynen

Kaksi muuta patsaspuistoa, joissa kävin, olen maininnut jo aikaisemmin eli Emil Cedercreutzin museon Harjavallassa ja Tyrvään Pappilan pihan Sastamalassa. 

Elämäni on nyt pyörinyt patsaiden ympärillä pari vuotta. Näköaistini on oppinut bongaamaan todennäköiset paikat, joista veistoksia voisi löytyä. Patsaspuistoissa olo on kuin hyvällä marjapaikalla, ei tarvitse paljon liikkua, kun jo näkee paljon. On ollut ilo tutustua taiteilijoihin - ei henkilökohtaisesti, mutta netistä, lehdistä ja kirjoista löytyvien tietojen kautta. Sieltä olen oppinut, miten monenlaisia reittejä kulkien taidekoulutusta on hankittu. Yli sata vuotta sitten oppia haettiin Ranskasta, Italiasta ja Saksasta. Tänä päivänä sitä saa myös Suomessa hyvin monessa paikassa. 

Minut yllätti se, että kuvanveisto on niin nuorta Suomessa verrattuna vaikkapa Kreikkaan. Vaivaisukkoja on veistetty varhain puusta, mutta kivestä ja pronssista  alettiin tehdä patsaita vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Turussa vanhin henkilöpatsas on Portania esittävä vuodelta 1864, Jyväskylässä Cygnaeuksen patsas vuodelta 1900.

Itse en osaa piirtää enkä muovailla. Sen sijaan mielelläni katselen muiden tekemiä taideteoksia. Jostakin syvältä tämä kiinnostus on peräisin. Jo 25-30 vuotta sitten otettiin tämä kuva jossakin puistossa ulkomailla, se tuo mieleeni erityisiä muistoja. Tänä päivänä se kertoo minulle, että jotain uutta oli tuolloin jo syntymässä sisimpääni, se vain ei silloin vielä päässyt esiin.

💗

Kuvat olen itse ottanut tätä viimeistä lukuunottamatta.

Lähteet: esitteet

Kommentit ovat tervetulleita.

Tee  näin kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)

tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi

tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.