Työn sankareille

Yksi Suomen kuuluisimmista patsaista on Felix Nylundin Kolme seppää Helsingissä vuodelta 1932. Siinä kolme alastonta seppää on takomassa rautaa saman ahjon ääressä. Asetelma on tiivis, hahmot sisäänpäin kääntyneet. Patsas valettiin Lapinlahdella Halosen taidevalimossa, jossa mestarina oli Arttu Halonen, maamme ensimmäinen ammattimainen taidevalaja. Wikipediassa olevien tietojen mukaan miesten vartaloiden malleina ovat olleet Voimistelu- ja Urheiluseura Jyryn painijat. (Katsotaanpas tarkemmin seuraavalla Hesan matkalla!) Teos on hankittu kauppaneuvos Julius Tallbergin lahjoitusvaroin hänen liiketalonsa läheisyyteen. Tunnette teoksen, joten kuva ei ole tässä tarpeen, varsinkaan kun en ole ehtinyt sitä itse vielä kuvata.

Matkoillani olen kuvannut useita veistoksia työn sankareista, miesryhmiä työnsä äärellä. Yksi löytyy Suolahden rautatieasemalta.

Lastaajat, Tapio Junno, 1982, Suolahti

Kuvanveistäjä Tapio Junnon (1940-2006) aiheena ovat usein kasvottomat miehet, niin kuin tässäkin Lastaajat-teoksessa. Siinä on liikettä ja voimaa ja se kuvaa hyvin sitä raskasta työtä, mitä tehtiin ennen, kun koneita ei vielä liiemmälti ollut ja miesvoimalla toimittiin, jopa kilpaillen siitä, kuka eniten tai nopeiten tekee. Suolahden asema on hiljentynyt ja kaupunki on yhdistynyt Äänekosken kaupungin kanssa vuonna 2007. - Junnon työn Häikäistynyt esittelin postauksessani Tapiolan tantereilla 16.10.19. Toisinnon siitä näin Joensuun Kaukametsässä.

Karhi, Ari Koch, 1990, Haapajärvi

Haapajärvellä on kahden miehen patsas, joiden työnteon varsinainen aihe on ehkä katsojan itse miellettävä. Itse puunjalostukseen perehtyneenä (perhetausta!) näin siinä jonkin ison sahan terän, mutta nimi Karhi puolestaan viittaa maatalouteen ja äestykseen. Taiteilija Ari Koch (1956 Keminmaa) on opiskellut Limingan taidekoulussa, Oriveden Opistolla ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän teki alkuvaiheessa pronssiveistoksia, mutta otti materiaalikseen puun 1990-luvulla.  Hän kertoo saavansa aiheet luonnossa liikkuessaan.

Pauhalla, Kari Juva, 1987, Pyhäjoki

 

Pyhäjoen kunnantalon edessä on Kari Juvan hieno teos Pauhalla.  Pauhapyynti oli entisaikojen kalastustapa. Wikipedia valistaa: "Pauha on vanha pyhäjokinen sana. Se on silakkamatalikko, vedenalainen karikko, jossa aallot pahimmin myrskysäällä pauhaavat. Pauhalla käytiin pauhaveneellä ja sieltä saatiin runsaimmat saaliit." Veistos on kunnianosoitus menneitten sukupolvien työlle ja sen edessä olevassa silakkatynnyrissä lukee "Jumala antaa suuret saaliit Pyhäjoen pojille".  Kari Juvasta juttua myös Patsaspuistoja-postauksessani 30.10.20.

Työstä paluu, Erkki Kannosto, 1986, Outokumpu

Outokummun keskustassa huomioni herätti monen kivisen miehen kokonaisuus. Teos on kuvanveistäjä Erkki Kannoston (s. 1945) tekemä kaivosmiesten muistomerkki  Työstä paluu vuodelta 1986. Erkki Kannoston monissa teoksissa on samantapainen useasta henkilöstä koostuva kokonaisuus, esimerkiksi Lahdessa Punavankien muistomerkki ja Kouvolassa Paperintekijän patsas. 

Ruuhkanpurkajat, Oskari Jauhiainen, 1964, Joensuu

Joensuussa on virran rannalla kuvanveistäjä, professori ja akateemikko Oskari Jauhiaisen teos Ruuhkanpurkajat vuodelta 1964. Kuva oli otettava takaapäin, kun en halunnut joutua virran vietäväksi. 

Oskari Jauhiainen syntyi 1913 Kiimingissä työläisperheeseen. Hän oli kätevä käsistään ja alkoi jo nuorena veistää puuesineitä. Hän pääsi opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Vuonna 1952 paljastettiin hänen veistoksensa Mikael Agricolasta Turussa ja se vakiinnutti hänen asemansa maan parhaiden kuvanveistäjien joukossa. Hänen teoksiaan on runsaasti eri puolilla Suomea.

Uittomiesten muistomerkki, Esko Saarimäki,

Kätkänjoki, Alavus. 1988

Lopuksi ikäänkuin mitali kaikille näille työn sankareille, isille ja isoisille, sedille ja enoille, veljille ja muille, jotka  puolustivat ja rakensivat Suomenmaata itseään säästämättä suuremman, yhteisen hyvän puolesta viime vuosituhannella. Tämä uittomiesten muistomerkki sijaitsee isäni lapsuudenkodin vieressä ja nuorena miehenä hänkin oli uittotöissä tällä pienellä Kätkänjoella, josta tukit päätyivät Alavuden Puunjalostustehtaalle, siellä niistä valmistettiin ovia ja ikkunoita. Uitto oli kevään suurtapahtuma. Työaika oli 7 pv/vko, 10-12 tunnin työpäivin. - Kiitos, isä, että olit elämässäni.

Nämä rivit kirjoitettuani aloin miettiä, millaisia muistomerkkejä tulevaisuudessa tehdään nykypäivän sankareista, joiden saavutukset tulevat usein tietokoneen ääressä istuen - se ei ole kovin kiinnostavaa katsottavaa. Toinen asia, mikä tuli mieleeni, on että missä ovat naisten työtä kuvaavat patsaat. Esimerkiksi Marimekon naisille Armi Ratialle ja Kirsti Paakkaselle patsas, jossa pronssiin valetut ikoniset kankaat liehuvat tuulessa ja naiset kurkottavat korkealle, olisi aiheellinen. 

Kuvat olen itse ottanut.

Lähteet:

wikipedia.org

Kommentit ovat tervetulleita. Jos tiedät lisää tähän aiheeseen liittyviä patsaita, laita kommentti tulemaan. Tai jos sinulla on ehdottaa joku nainen patsaan arvoiseksi, vinkkaa nimi. Kommentit tulevat sähköpostiini, eivät suoraan tähän postaukseen, enkä julkaise niitä, jos et halua.

Tee  näin kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)

tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi

tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.