Suomen tie

Suomen 103-vuotisitsenäisyyspäivän kunniaksi näytän tänään muutamia aiheeseen liittyviä kuviani.

Jyväskylän Paraatiaukiolle pystytettiin muistomuuri, kun itsenäisyyttä oli takana tasan 50 vuotta. Se on todella yksinkertainen, ei mitään ulokkeita tai krumeluureja - aivan kuten elämä tässä pohjoisessa maassa muutenkin: arkista puurtamista. Itselleni juuri tuo itsenäisyyspäivä, 6.12.1967, tai oikeastaan sitä edeltävä koulupäivä, on ikimuistoinen. Olin abiturientti Alavudella, ja opettajat olivat valinneet minut ja rinnakkaisluokalta pojan laskemaan seppeleen Muistojen kappelin edessä olevalle sankarihautausmaan muistomerkille. Muut oppilaat seurasivat parijonossa perässä. Lunta tuiskutti, kävelyä paikalle oli ehkä kilometri. Jotenkuten se tehtävä saatiin suoritetuksi.

Suomi 50 vuotta itsenäisenä.

  Suomi 75 vuotta, Korpilahti                                     Alavuden taistelun 17.8.1808 muistomerkki 1860-luvulta 

                                                                     Taustalla Muistojen kappeli, Alavuden I kirkon muistoksi

                                                                                                                        

Itsenäisyyteen liittyy olennaisena osana talvi- ja jatkosodat, joissa itsenäisyyttä puolustettiin. Sodassa kaatuneille on pystytetty lukuisia muistomerkkejä, jotta jälkipolvet muistaisivat heidän antamansa uhrin.

Lahjaharjun hautausmaan (Jyväskylä) muistopaasi, Juhani Saksa, 1992,

Kaatuneiden nimet kaiverrettu muuriin.

Kuvanveistäjä Juhani Saksa (s. 1939 Kangasniemi) työskentelee edelleen kotiseudullaan ja on tuttu tämän blogin lukijoille monesta yhteydestä. Postaukset löytyvät kirjoittamalla hänen nimensä hakukenttään (suurennuslasi).

Sankarimuistomerkki, Evert Porila , 1920, Korpilahti

Kuvanveistäjä Evert Porila (1887 - 1941) oli ensin Emil Wikströmin opissa, sitten Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja opiskeli myös Berliinissä. Suuri osa hänen töistään on sankaripatsaita.

                                      

                                      

Sankarihautamuistomerkki Porissa, Aimo Tukiainen, 1952

                                         

Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen (1917 Orivesi - 1996 Helsinki), professorin arvonimen saanut taiteilija, oli Suomen eturivin kuvanveistäjiä sodanjälkeisinä vuosina. Hän opiskeli Viipurissa ja Helsingissä. Tunnetuin hänen teoksistaan on Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä. Hän perusti Purnun taidekeskuksen Orivedelle, jossa kesänäyttelyitä edelleen jatketaan.

Sankarimuistomerkki Lähtö, Ensio Seppänen, 1973, Raahe

Kuvanveistäjä, professorin arvonimellä palkittu Ensio Seppänen (1924-2008 Kemi) mainitaan Wikipediassa Lapin kuvanveiston pioneeriksi. Hän veisti yhteensä 127 julkista veistosta, mikä lienee Suomen ennätys (Helsingin Sanomat 1984). Hän opiskeli sekä Ateneumissa että Italiassa. Veistosten lisäksi hän maalasi tauluja, suunnitteli standaareja, lippuja, jopa ryijyjä.

Suomi valitsi valtiomuodokseen pienen sekoilun jälkeen tasavallan. Aina 2000-luvulle asti presidentin valtaoikeudet olivat merkittävät. Meillä on ollut onni saada kullekin ajalle juuri oikeanlainen päämies. Talvisodan aikana Kyösti Kallio valoi uskoa selviytymiseen ja sodan jälkeen Paasikivi ja Kekkonen antoivat nimensä ulkopoliittiselle linjallemme. Presidenteille on muistomerkkejä tietenkin pääkaupungissa, mutta myös heidän kotiseuduillaan ja muilla paikkakunnilla, jotka heidän elämäänsä liittyvät.

Kyösti Kallion muistokivi, reliefi Risto Saalasti, 1971, Ylivieska

Kuvanveistäjä Risto Saalasti on syntynyt Nivalassa vuonna 1937. Presidentti Kyösti Kallio oli hänen isoisänsä, opetusneuvos Kerttu Saalasti hänen äitinsä ja kuvanveistäjä Kalervo Kallio hänen enonsa. Koulutukseltaan Risto Saalasti on teknikko saha- ja puuteollisuusopistosta Kotkasta, mutta 1970-luvulta alkaen hän on toiminut päätoimisena taiteilijana.

 

                                               J K Paasikivi, Veikko Leppänen, 1970, paljastettu 1974, Kerava

                                                          pronssia, jalusta punaista graniittia

Kuvanveistäjä Veikko Leppäsen  (1918 Käkisalmi - 1969) teoksista suuri osa on sankaripatsaita ja Karjalaan jääneiden muistomerkkejä. Tämä rintakuva on toisinto Lahdessa olevasta  kokovartaloveistoksesta. Sijainti Keravalla selittyy sillä, että Paasikivellä oli siellä tila, jota hän isännöi 1917-1953. Nykyisin tilalla toimii Paasikiven Nuorisokylän Säätiön lastenkoti. Patsaan valmistumisvuonna Paasikiven syntymästä oli kulunut sata vuotta. Leppänen asui ja työskenteli Lahdessa, jossa on hänen tunnettu teoksensa Mannerheimin ratsastajapatsas vuodelta 1959.  

Suuri aika, Urho Kekkosen muistomerkki, 

Pekka Kauhanen, 1990, Kajaani

Kuvanveistäjä Pekka Kauhanen (s. 1954 Leppävirta, k. 2020 Espoo)  on tehnyt lukuisia julkisia veistoksia, joista tämä Kajaanissa oleva presidentti Urho Kekkosen muistomerkki Suuri aika herätti aikanaan suurta kohua. Taiteilija on luonnehtinut teosta "Kekkosen ajan ja ajatuksen näköispatsaaksi". Viimeisimpiä hänen tuotannostaan on vuonna 2017 paljastettu talvisodan kansallinen muistomerkki Valon tuoja Helsingissä, kymmenen metriä korkea teräksinen sotilas - Suomen suurin teräspatsas - Kasarmitorilla.

Urho Kekkonen, Matti Peltokangas, 2008, Raahe

Kuvanveistäjä Matti Peltokangas (s. 1952 Virrat) on tehnyt sekä näköisteoksia, kuten tämä presidentti Kekkosen monumentti, että abstrakteja teoksia kuten Jyväskylän Kauppakadulla olevat kaksi kivistä palloa "Kahden kesken":

Veteraanimuistomerkki, Erkki Vähämaa (arkkitehti), 1990, Kajaani

Suomi on elänyt maa- ja metsätaloudesta siihen saakka, kunnes matkapuhelimet ja tietotekniikka nousivat kaupan, liikenteen, terveydenhoidon ja koulualan kanssa yleisimmiksi työllistäjiksi. Sodan jälkeen asutetut Karjalan siirtolaiset luovutetulta alueelta toivat mukanaan uutta sinnikkyyttä, iloisuutta ja ruokakulttuuria muuhun Suomeen. Itsenäisyyspäivän menuun voi hyvin kuulua karjalanpiirakat ja karjalanpaisti.

Suomesta on rakennettu rauhan aikana maa, joka monella mittarilla on maailman parhaiden joukossa. Saamme olla ylpeitä saavutuksesta: koulutusmahdollisuuksista, demokratiasta, koronan torjunnasta ja niin edelleen. Synkistelyyn ei ole aihetta ja soisin, että itsenäisyyspäivänä soitettaisiin vaikkapa kirkonkelloja ympäri maan iloisin rytmein kiitollisuuden merkiksi.

Niittäjä, Ensio Seppänen, 1989 Punkalaidun

Patsaassa teksti: "Rukoile ja tee työtä. 1639-1989,

Punkalaitumen kunta, Punkalaitumen seurakunta"

Teos Ähtärissä Tuomarniemen metsäoppilaitoksen pihassa

kuvaa rankkaa metsätyötä ennen moottorisahoja ja harvestereja.

Tahdon lopettaa tämän jutun patsaskuvaan, joka kuvaa mielestäni hyvin tulevaisuuden uskoa ja "yhdessä eteenpäin"-mentaliteettia. Se on ihailemani italialaisen kuvanveistäjän Antonio da Cudanin teos Elämän vesi Ylivieskan keskustassa. Se on suihkulähteen keskellä, mutta syksyllä siellä käydessäni vesi oli jo poistettu. Onnea Suomelle ja suomalaisille seuraavillekin vuosille! Kyllä tästä selvitään!

Elämän vesi, Antonio da Cudan, 1985, Ylivieska

Tämä blogipostaus on sadas kirjoitelmani silminkokijana. Olen käynyt kuvaamassa kaikki blogissa esitetyt patsaat ja  niiden lisäksi kymmeniä, jotka eivät ole (vielä) mahtuneet mukaan. Kotikaupunkini Jyväskylän julkisista taideteoksista mukana on varmaan 95 prosenttia. Muutaman kun vielä saan esittelyyn, tehtäväni on siltä osin valmis. Kiitos jokaiselle, joka on lukenut, ja erityisesti niille, jotka ovat kommentoineet tavalla tai toisella.

Kuvat olen itse ottanut.

Lähteet:

Wikipedia.org

Keravan taiderastit

Kommentit ovat tervetulleita.

Tee  näin kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)

tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi

tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.