Olen iloinen, että olen saanut elää läpi 1900-luvun jälkipuoliskon. Näin, miten maatalousvaltaisesta Suomesta tuli teollistunut, kehittynyt maa. Kaikkialla nousivat tehtaiden piiput korkeuksiin ja savut levisivät ympärille, joillakin paikkakunnilla hajutkin. Jyväskylän keskustassa vaikuttivat suurimpina Schaumanin vaneritehdas ja Kankaan paperitehdas, Säynätsalossa vaneritehdas, Vaajakoskella sahat ja muut tehtaat.
Teollisen ajan muistomerkkejä kaupungissamme ovat Wilhelm Schaumanin, James Salvesenin ja Hanna Parviaisen patsaat. Säynätsalossa on muistomerkki myös Walter Parviaiselle (1869-1925), joka toimi tehtaan toimitusjohtajana 1920-25. Säynätsalon kunta pystytti muistomerkin, johon on kaiverrettu eri sivuille sanat: Jumalalle kunnia, Isänmaalle menestys ja Työlle rauha.
Walter Parviainen valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1890 ja lääketieteen tohtoriksi 1897. Hän toimi yksityislääkärinä Helsingissä ja Jyväskylässä. Isänsä Johan Parviaisen perustaman vaneritehtaan johtajaksi hän joutui, kun hänen tässä toimessa ollut veljensä Hugo kuoli espanjantautiin 1920. Viiden vuoden kuluttua Walter itse kuoli sairauskohtaukseen ollessaan katsastamassa paikkaa suunnittelemalleen vanhainkodille, joka sittemmin valmistuikin Säynätsaloon arkkitehti Wivi Lönnin piirustusten mukaan.
Parviaiset olivat kulttuurin ystäviä. Walter Parviainen tilasi Jean Sibeliukselta orkesteriteoksen tehtaan 25-vuotisjuhlaan. Näin syntyi Andante Festivo 1922. Walterin jälkeen tehtaan johtajaksi tuli hänen sisarensa Hanna Parviainen. Hannan ystäväpiiriin kuului säveltäjä, pianisti Ilmari Hannikainen, joka puolestaan sävelsi Säynätsalon kirkon vihkiäisiin kantaatin.
Kun jo on koittanut 2020-luku, ovat savupiippuiset tehtaat yksi toisensa jälkeen lopettaneet toimintansa ja ilma on siltä osin puhdistunut. Lutakkoon on Schaumanin jälkeen kohonnut asuinalue, samoin Kankaan tehtaan alueelle, Vaajakosken tehdastiloissa on monenlaisia toimintoja, Naissaaren sahat ovat historiaa, Säynätsalossa tehdasalueen jatkokäytön tilanne on avoin. Piiput ovat edelleen paikoillaan maamerkkeinä, osin lyhennettyinä.
Kankaan alueelta löysin kävelyretkelläni nämä kaksi teosta, joiden tekijöitä en tarkemmin tiedä, vain että ne ovat koulutusyhtymä Gradian Kankaan luovan kampuksen oppilastöitä. Työmies tauollaan kuvaa sitä teollista aikaa, jota 1900-luvulla elettiin, ja tuo abstrakti teos puolestaan kertoo, miten tällä vuosisadalla työt muuttuvat tieto- ja suunnittelupainotteisiksi.
Kävin katsomassa Gradian Kankaan luovan kampuksen Facebook-sivua, jossa oli paljon kuvia mielenkiintoisista opiskelualoista, oli metallialan/sepän töitä, tekstiilialan töitä kutomisesta ompeluun, puusepän töitä, valokuvausta. Kuvien perusteella opiskelijat olivat innostuneita tekemisistään, toivotaan heille menestystä elämässään.
Teoskuvat ovat itse ottamani.
Lähteet:
Wikipedia
Jyväskylän taidemuseo
Aiheeseen liittyvät aikaisemmat postaukset: 25.10.19 ja 7.3.20 sekä 12.6.20.
Saa kommentoida!
Tee näin kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
Suomen teollistumisen historia on kieltämättä kiehtovaa. Poikani on töissä teollisuuden alalla, ja nykyään erityisesti laitteisiin panostetaan paljon. Asennusvalvonta on ollut hänen työpaikallaan esillä viime aikoina, kun on hankittu paljon uusia ja hienoja laitteita.
VastaaPoista