13.3.2021
Tänä talvena lunta on riittänyt. Kaikki, joilta hiihto vielä/jo onnistuu, ovat rientäneet laduille. Minä nautin lumesta esteettisenä elämyksenä. Kaikki lika jää vastasataneen lumen alle ja on vain puhdasta ja autuaallista. Pohjanmaan matkalla sain ihailla laajoja valkoisia peltoaukeita ja metsien siimeksestä välkkyvänä loistavaa kultaista aurinkoa.
Lapualle minut veti Marja Kolun näyttely Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa. Aikaisemmin esittelemäni Marjan työt ovat olleet väri-iloittelua mosaiikkimaisissa teoksissa. Nyt oli esillä vain valkoista. "Kaikki katoaa valkoiseen" oli näyttelyn nimi.
Näyttelyesitteestä sain lukea teosten yllättävästä yhteydestä Jyväskylään. Marja Kolulla oli työhuone Vaajakoskella ja sen vuokrasopimus irtisanottiin ilman ennakkovaroitusta ja tavarat piti poistaa heti. Hän päätyi maalaamaan ne valkoisiksi, kadoksiin. Niistä oli sitten näyttely jo tuoreeltaan. Taiteen tutkija Tarja Talvitie kirjoittaa esittelytekstissä: "Marja Kolu jättää pitkät jäähyväiset materialle peittämällä esineet valkoiseen maaliin. Taikurin tavoin hän tekee menneisyyden näkymättömäksi, pesee sen pois. Valkoinen väri symboloi puhtautta. Se on myös ortodokseille hautajaisten liturginen väri, joka viittaa ylösnousemukseen."
Marja Kolu (s. 1956) aloitti vastavalmistuneena taiteilijan työnsä Kuopiossa 1980-luvulla. Maalaamiseen soveltuvan kunnollisen työtilan puute ajoi hänet installaatioiden pariin, minkä johdosta esineiden keräily alkoi. Myöhemmin hän toimi läänintaiteilijana Jyväskylässä ja sen jälkeen Vaasassa.
💢
Mielessäni on jo kauan pyörinyt ajatus, että Wäinö Aaltosen kipsiveistos nimeltä Mietiskelevä Adonis olisi jossakin vaiheessa esiteltävä teille. Kun se on väriltään melkein valkoinen, päätin, että esittely sopii tähän yhteyteen. Se on julkinen veistos, mutta ei ulkotiloissa, vaan Jyväskylän Yliopiston Fysiikan laitoksen sisäänkäyntiaulan nurkassa. Kirjoitin tahallaan nurkassa, sillä oikeastaan sen pitäisi olla avarammassa paikassa, mutta tähän on tyydyttävä. Onneksi paikka on kuitenkin valoisa isojen ikkunoiden ansiosta.
Teoksen on yliopistolle lahjoittanut Merita Oy (nykyinen nimi Nordea), jonka pankkisalissa se oli sijainnut. Kävin kuvaamassa sen arkisena perjantaina, lumisen maiseman läpi tarpoen. Samalla sain kokea häivähdyksen akateemista elämää sen parin minuutin aikana, jonka kuvaussessioni kesti. Ohitse kulki nimittäin tyylikkäitä mustiin pukuihin ja valkoisiin paitoihin sonnustautuneita miehiä ja yksi frakkiasuinen. Päättelin, että kohta on alkamassa väitöstilaisuus. Hengitin syvään ja toivotin mielessäni onnea hänelle/heille ja heidän tutkimuksilleen. Olkoot ne ihmiskunnan hyväksi.
Olen iloinen, että Jyväskylästä löytyy useita Wäinö Aaltosen teoksia (Paavo Nurmi, Tanssijatar ja Mies mieheltä), onhan hän viime vuosisadan alkupuoliskon merkittävimpiä kuvanveistäjiä. Hän syntyi Karinaisissa 1894 ja kuoli Helsingissä 1966. Lapsuusajan monien muutojen kautta pysyvämpi koti löytyi Turun Hirvensalosta. Kansakoulun jälkeen hän alkoi opiskella Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Opintojen loppuvaiheessa hän alkoi kiinnostua kuvanveistosta, jota hänelle opetti Felix Nylund (Kolmen sepän patsaan tekijä). Wäinö Aaltonen opetteli materiaalin käyttöä kivenhakkaajan apulaisena ja sukulaisensa, kuvanveistäjä Aarre Aaltosen apulaisena. Eipä aikaakaan, kun hän alkoi saada omia tilauksia. Valtakunnalliseen kuuluisuuteen hän nousi Paavo Nurmen patsaan tekijänä, tilaaja oli Suomen valtio. Muita hänen veistämiään tunnettuja patsaita ovat Aleksis Kiven patsas, Tampereen Hämeensillan Pirkkalaispatsaat ja Eduskuntatalon Työ ja tulevaisuus -veistossarja. Monet hänen teoksistaan edustavat klassista kuvanveistotyyliä - kuten tämä Adonis -, mutta on hän tehnyt myös modernimpaa tyylisuuntaa olevia töitä, esim. Tanssijatar Säynätsalossa.
Jyväskylän Yliopiston uusimpia rakennuksia on Agora Mattilanniemessä, Jyväsjärven rannalla. Sen aulaa koristaa arkkitehti Arto Sipisen aloitteesta hankittu Kari Huhtamon Sulavesi. Jyväskylän Taidemuseon esittelyteksin mukaan taiteilija on kuvannut siinä sulavaa kevätjäätä ja virtaavaa vettä. Se on teräksinen 2,5 m x 10 m reliefi ja sopii mainiosti tuohon tilaan ja harmaamarmoriselle seinälle.
Kari Huhtamo (s. 1943) on tunnettu teräksisistä veistoksistaan, joita on Suomessa 60 paikkakunnalla ja myös ulkomailla. Toinen Jyväskylässä sijaitseva teos häneltä on Kaupunginkirjaston aulassa oleva "Tiedonpuu". Siitä kerroin postauksessani 26.3.19.
Saa kommentoida!
Tee näin kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
Kommentit
Lähetä kommentti