15.4.2020
Savolaispojan tarina
 |
| Veljmies, Heikki Konttinen, 1959, pronssi, Kuopio |
 |
| Morsian, Heikki Konttinen, 1983, Espoo Tapiolan puutarhakaupunkia rakennettiin ja siellä ahkeroi tämä meidän tuttavammekin. Pitkän raskaan työviikon jälkeen nuori mies etsiytyi meren rantaan kalastamaan. Saalista ei nyt tullut, vedet olivat vieraat. Rannalla oli ryhmä nuoria naisia viettämässä vapaa-aikaa. Yksi heistä heitti miehelle kysymyksen: "Eikö nappaa?" Ääni oli niin ystävällinen, että mies kääntyi kysyjää kohden ja vastasi: "Ei tunnu syötti kelpaavan." Siitä jutustelu jatkui ja johti seurusteluun. Ennen pitkää oli kihlat ostettu ja häät tanssittu, siihen aikaan ei avoliittoja suosittu. Koti perustettiin ja elämä jatkui tasaisena. Yhdessä käytiin kesäisin Kallavedellä ja taas kalaonni palasi. Mies opetti taitonsa pojilleenkin ja näin vuodet kuluivat.  Heikki Konttinen: Hopeahäät, 1976, Pori Kuin huomaamatta mies ja vaimo kasvoivat hyviksi kumppaneiksi toinen toistaa auttaen ja tukien elämän tuulissa. Lapset kasvoivat ja lähtivät omille opinpoluilleen. Nyt on aika juhlia hopeahäitä ja nauttia yhdessäolosta. Elämä virtaa eteenpäin, tänään he saavat katsella taaksepäin kiitollisina yhteisistä vuosista ja haaveilla myös vielä edessäpäin odottavista kokemuksista. Kun on löytänyt sen oikean, elämä on rikasta, antoisaa, auvoisaa ja turvallista. -------------------------------------------------- Tämä elämäntarina on kuvitteellinen ja idealistinen. Se pohjautuu Heikki Konttisen hyvänmielen veistoksiin, joista kuvat. Kaksi ensimmäistä olen esitellyt jo aiemmin (24.7.19 ja 16.10.19). Kolmannen etsin viime kesänä Porista ja löysin sen kaupunginsairaalan seinustalta. Voisi se sijaita näkyvämmälläkin paikalla... Suonenjoella synytynyt kuvanveistäjä Heikki Konttinen eli 1910-1988, opiskeli ensin Taideteollisessa keskuskoulussa ja sitten Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1937-45. Ensimmäisen kerran hänen töitään oli näyttelyssä 1939 Helsingissä. Pro Finlandia -palkinnon hän sai vuonna 1964. Hänen tuotannossaan on useita sankaripatsaita, kuten voi olettaakin ottaen huomioon ajankohdan, jona hän valmistui. Tarinani otsikko mukailee kirjailija Mia Kankimäen inspiroivaa kirjaa "Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Postauksen nimenä voisi olla myös "Patsaita, jotka saavat liikkeelle", sillä tämä Porin teos sai minut tekemään pitkän automatkan, jotta sain sen omin silmin nähdä. Kuvan olin nähnyt netissä jo siinä yhteydessä kun kirjoitin edellisistä Konttisen töistä. Taiteilija Henri Matissen sanat osuvat suoraan omiin kokemuksiini: "Kun on työskennellyt kauan samassa ympäristössä, on hyödyllistä keskeyttää rutiini ja lähteä matkalle. Matkalla osa aivoista lepää ja osa virkistyy." Ja "Tultuani New Yorkiin nuorruin 20 vuotta." Kulkiessani eri puolilla Suomea patsaita katselemassa olen aina virkistynyt ja innostunut, irtiotto omasta eläkeläisen arjesta nuorruttaa. Lähteet: Wikipedia Ylessä dokumentti Matisse ja valon lumo Kuvat olen itse ottanut. Kursivoidut kappaleet ovat nyt minulle mystiikkaa, ei tarkoitettuja, kirjoitin ne normaalitekstinä, mutta julkaisussa ne ovat kursiivilla enkä onnistu niitä muuksi muuttamaan. Saa kommentoida! Tee näin kun haluat lähettää kommentin: 2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa) tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise' 3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin. |
Kommentit
Lähetä kommentti