Koskien Keski-Suomi

Vuoden 2024 kesällä tein päiväretken Viitasaarelle. Keskustasta aloitin ja sitten etsiydyin tunnetuille koskille. Rauhallista menoa oli joka paikassa ja mukava ajella omaan tahtiin. Ensimmäiseksi kohteeksi otin Huopanankosken, koska sen nimi on tullut tunnetuksi jo vuosikymmeniä sitten kirjailija Juhani Ahon kalastusparatiisina.

Huopanankoski

Keihärinkoski

Hilmonkoski

Viitasaari mainostaa itseään: Viitasaari - vetovoimaa valtateiden varrella. Siellä risteävät E75-tie Lissabonista Hammerfestiin ja Sininen tie, kantatie 77, Mo i Ranasta Petroskoihin. Sen vaakunassa on seitsemän hopeanharmaata muikkua punaisella pohjalla. Matka Jyväskylään on sata kilometriä. Savivuorella on näkötorni, luontopolkuja ja Metsätyömuseo. Nykymusiikin festivaali Musiikin aika on tehnyt Viitasaarta tunnetuksi jo vuodesta 1982 lähtien.

 Porthanin muistomerkki, 1884 

"Suomen historian isä" Henrik Gabriel Porthan syntyi Viitasaarella 1739 kirkkoherran poikana. Hän toimi  Turun Akatemiassa ensin kirjastonhoitajana ja myöhemmin kaunopuheisuuden professorina. Hän toi Suomen tieteeseen uutena metodina lähdekritiikin. Hänen tunnuksenaan oli "sobria dubitatio", järkevä epäily. Jos haluat tietää enemmän, lue Wikipediasta! On mielenkiintoista. 

H.G. Porthan, Martti Peitso, 1980

Martti Peitso (1924-1994) on Raahessa syntynyt, pääosin Tammisaaressa työskennellyt kuvanveistäjä.

Nykyään  kaupunginhallitus myöntää vuosittain H.G. Porthanin kunniapalkinnon kaupunkia tunnetuksi tekevälle henkilölle. Vuonna 2020 sen sai Viitasaarella asuva kuvanveistäjä Jaana Bombin. Hänen tekemänsä on veistos muualle haudatuille, nimeltään Syli, Viitasaaren kirkon vieressä.

Syli, Jaana Bombin, 2014

👉👉👉👉👉👉

Toisen matkan tein Rautalammelle, jossa oli juhlat Kerkonkoskella. Oli kulunut sata vuotta siitä, kun tukinuittoa varten valmistuivat kanavat Neituriin, Kiesimään ja Kerkonkoskelle. Ne yhdistävät Keiteleen Iisveteen. Uutta näiden kanavien sulkuporteissa oli aikanaan se, että ne valmistettiin teräksestä, ei puusta.  

Kanavanrakentajien työtä kunnioitettiin muistomerkillä ja juhlalla, jossa oli puheita, musiikkia ja tietenkin kahvitarjoilu. Useat eri tahot osallistuivat muistomerkin toteutukseen.

Itse koskesta ei siellä ole kuin pieni purontapainen jäljellä. Kanavakin palvelee nykyään veneilijöitä, sillä uitto on lopetettu vuoteen 2002 mennessä koko Kymijoen vesistössä.

Ankkuripaikka Kerkonkoskella 2024

👈👈👈👈👈👈

Kesän koskivierailuja minulla oli vielä muitakin. Isommalla porukalla vierailimme Äänekoskella Kapeenkoskella.  Siellä on kiva lyhyt retkipolku, jota samoilla, mutta itse kosken isommat kuohut jäävät yksityisalueelle.  Omassa uomassaan on yksi Keitele-Päijänne-kanavan viidestä sulusta. Jyväskylän satamasta pääsee kesäisin myös laivaristeilylle Kapeenkosken kanavalle ja siitä vielä eteenpäin. 

Kapeenkoski

👍👍👍👍👍👍

Minulle tärkein Keski-Suomen koskista on Laukaan Kuusaankoski. Se on suurimpia vapaana virtaavia koskia Keski-Suomessa. Sielläkin on kanava, mutta yksi virran haara on vapaasti virtaava. Se on suojeltu koskiensuojelulailla 1987. Nuorempana olen uskaltautunut siinä kumiveneen kyytiin. Veneessä oli useita ihmisiä ja kokenut perämies. Kivien ohi kiidettiin pujotellen ja kaikki oli ohi aivan liian nopeasti! Paluu takaisin tapahtui kanavan sulun kautta ja se kesti kauan.

Kuusaankoski

Useimmat näistä koskista ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Ja vaikka kalastus ei kuuluisikaan harrastuksiin, on mukava vain ihailla vesien virtaamista. Meillä Suomessa on mahtava aarre järvissämme, joissamme ja koskissamme. Oikeastaan en toivo ulkomaalaisten niitä löytävänkään, jotta rauha ja puhtaus säilyisi.

P.S. 

H.G. Porthanin Turussa olevasta patsaasta olen kirjoittanut aiemmin postauksessani "Sanomalehti 250 vuotta" 30.1.2021. Sehän on Suomen ensimmäinen henkilölle pystytetty patsas vuodelta 1864.

 

Kuvat olen itse ottanut.

Kommentit ovat tervetulleita.

Lähteenä Wikipedia