Siitä on jo pari vuotta aikaa, kun kävin Oulussa matkailijan, en sukuloijan roolissa. Tarkoituksena oli tutustua itse kaupunkiin, sen nähtävyyksiin ja tietenkin patsaisiin. Minulla oli onnea, sillä kun kävin hakemassa karttoja matkailuinfosta, sain kuulla, että juuri sen päivän iltana on kaupungissa opastettu patsaskierros. Tietenkin menin sinne.
Kierros alkoi Tuomiokirkon vierestä Franzenin puistosta. Nimen puistolle on antanut Oulussa kauppiaan poikana v. 1772 syntynyt lahjakas Frans Mikael Franzen. Puiston keskellä seisoo hänen patsaansa. Se on Orimattilassa suutarin poikana syntyneen kuvanveistäjän, Erland Stenbergin (1838-1896) teos. Stenberg kävi alkeiskoulun Heinolassa ja kymnaasia Porvoossa. Hän joutui keskeyttämään sen isänsä kuoltua ja hän siirtyi opiskelemaan Jyväskylän seminaariin valmistuen kansakoulunopettajaksi. Stenberg oli opettajana Tukholmassa ja alkoi siellä työn ohessa opiskella kuvanveistoa. Hän teki siellä useita henkilöveistoksia, mm. Carl von Linnéstä. Hän sai apurahan ja opiskeli useissa Euroopan suurkaupungeissa. Stenberg palasi Helsinkiin harjoittamaan kuvanveistoa. Hän toimi vielä 1886-90 Jyväskylässä lyseon ja tyttökoulun piirustuksenopettajana.
F M Franzen, Erland Stenbergin teos, paljastettu 1881
Oulun vanhin julkinen teos
Wikipedia kertoo, että Franzen oli kirjallisesti lahjakas, kirjoitti ylioppilaaksi jo 13-vuotiaana, 17-vuotiaana hän oli maisteri ja 20-vuotiaana dosentti. Hän oli H G Porthanin yksityisoppilaana ja opiskeli Turussa ja Uppsalassa. Turussa hän työskenteli akatemian kirjastonhoitajana ja kirjallisuudenhistorian professorina. Hän oli suosittu runoilijana ja virsien kirjoittajana. Vuonna 1803 hänet vihittiin papiksi ja 1811 hän muutti Ruotsiin, jossa hän toimi kirkkoherrana ja sen jälkeen Härnösandin piispana. Siellä hän eli kuolemaansa 1847 saakka.
Tiernapojat Kauppurienaukiolla, Sanna Koivisto, 2014
Vuonna 2026 Oulu on yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista,
ohjelma löytyy jo netistä oulu2026.eu
Konsultoin internetiä ja löysin tiedon, että tiernapoikaperinne on jatkunut Oulussa jo 140 vuotta. Tiernasäätiö on järjestänyt varainhankinnan patsaaseen. Teos paljastettiin v. 2014. Patsaan tekijä on Iissä asuva taiteilija Sanna Koivisto (s. Oulussa 1955), joka on toiminut päätoimisena taiteilijana vuodesta 1977 ja siinä ohessa myös taideaineiden opettajana kotiseudullaan. Hän on käynyt Limingan taidekoulun ja Lahden Taideinstituutin.
Sanna Koiviston työt ovat enimmäkseen realistisia. Vuonna 2023 hänet valittiin "Oulun Ettaksi", arvonimi annetaan työstä Oulun tai oululaisuuden hyväksi. Palkintoa on jaettu jo yli 40 vuotta.Sanna on toteuttanut Oúluun toistakymmentä sarjaa tai monumenttia.
Leevi Madetoja, Aarre Aaltonen, 1962
Oulussa syntynyt on myös merkittävä säveltäjä, kapellimestari, kirjoittaja ja opettaja Leevi Madetoja (1887-1947). Leskiäiti koulutti poikansa, Leevi kirjoitti ylioppilaaksi ja opiskeli Helsingissä mm. Sibeliuksen johdolla sekä Wienissä ja Pariisissa. Madetoja on saanut patsaan puistoon, jonka nimi muutettiin Madetojan puistoksi. Siinä seisoo nuori säveltäjä nuottivihko kädessään. Hänen kynästään on lähtöisin mm. ooppera Pohjalaisia, jonka kantaesitys oli sata vuotta sitten, 1924 ja loppuvuodesta 2024 jälleen kerran Suomen Kansallisopperan ohjelmistossa. Madetoja oli identiteetiltään pohjalainen, hän oli läheisessä työyhteydessä eteläpohjalaisen Toivo Kuulan kanssa. Hän oli taiteilijakoti Lallukan asukkaita.
Aarre Aaltonen on vähemmän tunnettu nimi kuvanveistäjänä. Hän eli 1889-1980. Syntyisin hän oli Pöytyältä, opiskeli ensin Turun taideyhdistyksen koulussa ja sitten Emil Wikströmin opissa Visavuoressa. Jatko-opintoja Aaltonen suoritti myös Firenzessä. Hän työskenteli Helsingissä ja oli ensimmäisiä asukkaita taiteilijakoti Lallukassa, jossa hän eli kuolemaansa saakka.
V A Koskenniemi, Terho Sakki, 1985
"Merikosken muusat"
Veikko Antero Koskenniemi syntyi Oulussa 1885 ja kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1903. Hän opiskeli Helsingissä maisteriksi. Hän oli runoilija - Eino Leinosta seuraava - ja sanomalehtimies, Turun yliopiston kirjallisuustieteen professori ja rehtori, lopulta v. 1948 akateemikko. Hän kuoli v. 1962. Hänelle on pystytetty patsas Oulun Ainolanpuistoon v. 1985. Siitä on valmistettu kopio Turkuun. Runoilijana Koskenniemi oli loppusointujen käyttäjä, aiheiltaan isänmaallinen, tuotantoa ovat esim. Lippulaulu ja Finlandia.
Kuvanveistäjä Terho Sakki (1930-1997) oli syntynyt Viipurissa ja päätynyt evakkoon Kytäjälle. Kuvanveisto-opit hän hankki toisen alan työn ohessa Taideteollisuuuskeskuskoulun iltalinjalla ja sitten Suomen Taideakatemian koulussa. Hänen tyylinsä lähenee abstraktia.
Into Saxelinin (1883–1927) veistämä Sara Wacklinin (1790–1846) muistoreliefi
Ainolanpuistossa Hupisaarilla Oulussa. Public Domain -kuva
Oulun taideteokset ovat hyvin miesvoittoisia. Siksi olikin ilo kuulla Sara Wacklinista, jolle on muistomerkki Ainolanpuistossa Pohjois-Pohjanmaan museon edessä. Eipä ole Saran maine kiirinyt Keski-Suomeen saakka, sillä ensi kertaa kuulin tästä naisvaikuttajasta.
Muistomerkin tekijä Into Saxelin syntyi Hämeenlinnassa, opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa ja Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Hänen tunnetuimmat veistoksensa kuvaavat nuoria naisia ja miehiä. Hän kuoli äkillisesti ollessaan Pariisissa.
Sara Walcklin syntyi Oulussa v. 1790. Wikipedia kertoo, että hän oli Suomen ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naisten koulutuksen edelläkävijä. Perheen isä kuoli, kun Sara oli 3-vuotias. Äiti ja kolme lasta elivät avustusten varassa. Kun Sara oli 16, hän alkoi toimia apuopettajana pienten lasten koulussa. Hän opiskeli Turussa pari kolme vuotta ranskaa ja musiikkia kaukaisen sukulaisen taloudellisella avustuksella. Hän toimi sitten perheissä kotiopettajana. Käytyään opintomatkalla Tukholmassa hän palasi Ouluun ja perusti tyttökoulun. Koulu tuhoutui Oulun suurpalossa 1822. Hänellä oli pensionaatti Turussa ja sekin paloi Turun palossa 1827.
Sinnikäs nainen ei antanut periksi. Hän palasi taas Ouluun ja perusti uuden tyttökoulun. Opetus sai mainetta. Sara käytti innostavia opetusmetodeja, ei käyttänyt ruumiillista kuritusta, retkiä tehtiin ja näyteltiin. Kristillisyys ja Rousseaun opit olivat sulassa sovussa opetuksessa. Tytöille opetettiin samoja aineita kuin pojillekin.
Sara Wacklin lähti v. 1830 opintomatkalle Pariisiin ja suoritti Sorbonnessa opettajadiplomin, saaden todennäköisesti ensimmäisenä suomalaisnaisena opettajan pätevyyden. Suomeen palattuaan hän perusti Helsinkiin triviaalikoulua ja lukiota vastaavan tyttökoulun, joka toimi kolme vuotta. Hän opetti vielä muutaman vuoden alempaa tyttökoulua. Valtiollinen tyttökoulu tuli kilpailijaksi ja Sara lopetti opettajan työt 1843.
Sara muutti Tukholmaan ja aloitti kirjallisen uransa. Hän kirjoitti sivistyshistoriaa elämästä ja henkilöistä Oulun seudulla "Hundrade minnen från Österbotten". Uusin suomennos ilmestyi 1966 nimellä Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Sara kuoli 1846 ja kirjailijaura jäi kesken.
Oulussa Sara Wacklinia muistetaan edelleen. Hänet valittiin 1971 Oulun "vuoden naiseksi". Johanna Enckell on kirjoittanut hänestä näytelmän "Sadan unelman Sara", joka kantaesitettiin Oulussa 1995. Sanomalehti Kalevan äänestyksessä Sara valittiin v. 2005 "kaikkien aikojen oululaiseksi". Hyvä Sara, kiitos elämästäsi!
15 minuuttia, ruostumaton teräs, Tiina Vehkaperä, 2022, Åströminpuisto
Uusimpia julkisia taideteoksia Oulussa edustaa Tiina Vehkaperän teos "15 minuuttia". Siinä saa istua (yksi kerrallaan), jos sattuu olemaan 15 minsaa joutilasta aikaa pysähtyä ajattelemaan maailman menoa tai jos haluaa rauhoittaa stressaantunutta mieltään. Terässohva näyttää niin keveältä ja ilmavalta, että on todella mahdollista, että huolet haihtuvat sen rakosista tuulien vietäväksi. Taiteilijan mukaan teos on kunnianosoitus omalle ajallemme, hetkelle, jonka taiteilija haluaa jokaisen kokijan ottavan itselleen.
Teos on Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston lahjoitus Oululle v. 2022. Tämä rahasto lahjoittaa vuosittain maakunnan alueelle julkisen taideteoksen eri paikkakunnille.
Tiina Vehkaperä (s. 1982)on oululainen kuvanveistäjä, joka laajentaa työskentelyään performanssi-, ympäristö- ja valotaiteeseen. Hän on opiskellut Limingan ja Kankaanpään taidekouluissa.
Tässä postauksessa on tietenkin vain pieni otos Oulun julkisista taideteoksista. Ehkä saan ripoteltua niitä lisää seuraaviin kirjoituksiin, kun aihe on sopiva. Huomiotani herätti se, miten paljon Oulusta on ponnistanut merkittäviä kulttuuripersoonia ja muita kansallisesti ja jopa kansainvälisesti vaikuttaneita henkilöitä. Siellä on menoa ja meininkiä! Ei olla turhan vaatimattomia. Eipä olla Etelä-Pohjanmaallakaan! Tervakauppa kukoisti ja yrittäjiä riitti kummassakin.
Lähteet:
Wikipedia
Facebook
Kuvat ovat omasta kännykkäkamerastani lukuunottamatta Sara Wacklinin kuvaa, joka on PublicDomain
Kommentit ovat tervetulleita!
Kommentit
Lähetä kommentti