Haudalla

Alvar Aallon hautamuistomerkki

Pyhäinpäivää lähestyttäessä on paikallaan hiljentyä muutaman hautamuistomerkin äärelle. 

Helsingin Hietaniemen hautausmaalta löytyy monen tunnetun ja mielenkiintoisen henkilön viimeinen leposija.

Valitsin kolme kaunista hautakiveä esiteltäväksi.






Meille jyväskyläläisille tärkeä ja rakas henkilö on maailmankuulu arkkitehti Alvar Aalto (s. 1898 Kuortane, k. 1976 Helsinki). Jos vähänkään kuljemme kaupunkimme keskustassa, emme voi olla näkemättä hänen suunnittelemiaan julkisia rakennuksia. Niitä on 1920-luvulta aina 1980-luvulle saakka. Ammattinsa alkumetreillä Aalto perusti arkkitehtuuritoimiston Jyväskylään, joka oli hänelle tuttu koulukaupunki. Sen vuoksi täällä on ehkä enemmän hänen suunnittelemiaan rakennuksia (29 lähiympäristö mukaanluettuna) kuin missään muussa kaupungissa. Valtiontalo (1929) on parhaillaan kunnostuksen alla, Kaupunginteatteri (1982) odottaa peruskorjausta, Yliopiston päärakennus (1954) on hiljattain kunnostettu upeasti. Kauempana keskustasta Säynätsalon kunnantalo (1952) ja Muuratsalon koetalo, Aallon perheen kesäasunto, (1954) vetävät turisteja ympäri maailman ihailemaan mestarin teoksia. Hän on itse suunnitellut myös nimeään kantavan Alvar Aalto Museon, jossa hänen laajaan tuotantoonsa pääsee perehtymään tarkemmin. Suosittelen sitä käyntikohteeksi, samoin kuin joulukuussa 2019 uudelleen avautuvaa Keski-Suomen museota, joka niin ikään on Aallon kynästä.

Hautakiven marmoriin on kaiverrettu myös Alvar Aallon molempien arkkitehtivaimojen, Aino Marsio-Aallon ja Elissa Aallon syntymä- ja kuolinpäivät. Paaden vierelle on kauniisti asetettu pylväsosa merkkinä Aallon viehtymyksestä antiikin parhaisiin perinteisiin.  

Presidentti Mauno Koiviston hautakivi,
musta diabaasikivi
Perttu Saksa 2018

Uusin mielenkiinnon kohde Hietaniemen hautausmaalla on presidentti Mauno Koiviston (1923-2017) muistopaasi, nimeltä Kartta. Sen tekijä on kuvataiteilija ja valokuvaaja Perttu Saksa (s. 1977), Kuvataideakatemiasta valmistunut  toisen polven taiteilija - hänen isänsä on kuvanveistäjä Juhani Saksa Kangasniemeltä.

Tämä karttakuvio sopii hyvin juuri presidentti Koivistolle, olihan hän sodan aikana kaukopartiossa ja varmasti joutui karttaa käyttämään.



Saksa voitti muistopaadesta järjestetyn kilpailun tällä työllä, joka perustuu japanilaiseen menetelmään korjata rikki mennyt kullalla, joka yhdistää osat uudelleen. Palkintolautakunnan sanoin: "Eroosio on kuluttanut kiven palasiksi, mutta uudelleenkoottu kokonaisuus on inhimillisempi ja enemmän kuin alkuperäinen täydellisyys." Tässä on jotain meille jokaiselle: ehkä olimme syntyessämme täydellisiä, mutta olemme saaneet monenlaisia kolhuja elämän varrella ja juuri ne ovat meitä kasvattaneet ja tehneet meistäkin - parhaassa tapauksessa - viisaampia/ymmärtäväisempiä. 
"Kukaan ei ole täydellinen." (Kuuluisat loppusanat tunnetussa elokuvassa.)

Kuvanveistäjä Eila Hiltusen ja
valokuvaajamiehensä Otso Pietisen
hautamuistomerkki
Hietaniemen hautausmaalla

Tasa-arvon kannattaja minussa vaatii, että edellä kuvattujen suurmiesten lisäksi mukaan esittelyyn on otettava ansioitunut nainen.

Kuvanveistäjä Eila Hiltunen (s. 1922 Sortavala, k. 2003 Helsinki) oli aikanaan paljon esillä töidensä ansiosta. Esimerkiksi hänen suurteoksensa Sibelius-monumentti Helsigissä on jatkuvan turistivirran ihmeteltävänä. 

Eila Hiltunen oli edelläkävijä abstraktin veistotaiteen edustajana. Hän oli Suomessa ensimmäinen, joka käytti hitsaustekniikkaa valmistusmenetelmänä. Hänen teoksensa vaihtelevat kooltaan koruista ja mitaleista monumentteihin.  Teräs ja kupari olivat hänen useimmin käyttämänsä materiaalit.

Eila oli sosiaalinen, kielitaitoinen henkilö ja tapasi merkittäviä politiikan ja liike-elämän ihmisiä saaden töitään myydyksi myös ulkomaille, jopa Lähi-idän maihin.

Pro Finlandia -mitalin Hiltunen sai v. 1966 ja professorin arvonimen v 1973.

Tämä hautamuistomerkki on kaunis kooste useasta erilaisesta osiosta. Se on rauhallinen, ei ollenkaan prameileva tai erityisen huomiotaherättävä. 

👥

Kävelen mielelläni hautausmailla. Luen nimiä, jotka kertovat paljon ympäröivästä seudusta (onko suomenkielisiä vai ruotsinkielisiä, toistuvatko samat sukunimet usein). Jos kiviin on lisäksi laitettu ammatteja, niistä saa paljon lisätietoa alueen elinkeinorakenteesta (kauppias, talollinen, opettaja, maalari, vahtimestari). Jollakin aikakaudella on paljon lapsena kuolleita (taudit ja nälkävuodet) ja se surettaa, mutta nostaa mieleen myös kiitollisuuden siitä, että nyt on toisin.

Yleensä vanhat hautausmaat ovat kauniita, on puita ja istutuksia. Kivet ovat vaihtelevia kooltaan ja muodoiltaan ja tilaa niiden edessä on riittävästi. Nykyajan vieriviereen asetetut pienikokoiset tasapaksut kivet (tuhkausosastoilla) tuovat lähinnä mieleen ruuhkabussin. Enpä tahtoisi itselleni sellaista muistoa.  




Lähteet:
wikipedia.org
eilahiltunen.net
yle.fi


Kuvat ovat itse ottamiani.

Kommentit ovat tervetulleita. Julkaisen ja vastaan, ellet erikseen sitä kiellä.

Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)

tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi

tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin