Matkoillani olen yrittänyt etsiä kunkin paikkakunnan merkittäviä patsaita. Nyt, kun ajatukset palaavat usein 80 vuotta sitten käytyyn talvisotaan, olen poiminut sota-aikaan liittyviä veistoksia kuva-arkistostani. Tällä kertaa huomio on lotissa, kotirintamalla ja sotilaspojissa.
Hämeenlinnassa on taiteilija Tiina Torkkelin teos Sota ja rakkaus, joka on omistettu Suomen lotille. Siinä eläinlääkintälotta kädessään hevosenkengistä muodostettu pallo katsoo hevosta, josta teokseen on kuvattu vain pää. Teos on alkujaan paljastettu Mäntyharjussa Salmelan taidekeskuksessa. Veistoksen piti sijoittua ensin työläiskaupunki Forssaan, mutta siellä teosta vastustettiin, kun lottajärjestö miellettiin vain suojeluskunnan liittolaiseksi. Tosiasiassa Lotta Svärd -järjestö ja Sosialidemokraattinen puolue tekivät vuonna 1941 sopimuksen, että lottajärjestö on avoin myös työläisnaisille ja vasemmistolaisille. Jatkosodassa järjestössä toimivatkin molemmat puolet, jotka sisällissodassa olivat vastakkain. Lotta Svärd lakkautettiin rauhansopimuksen takia vuonna 1944. Se oli perustettu vuonna 1921.
Rintamalotista kertoo kirjailija Irja Virtanen (s. 1921 Helsingissä, perhe muutti 1930-luvulla Muurameen, k. 2005 Kouvolassa) kirjassaan Kenttäharmaita naisia vuodelta 1956. Kirja perustuu hänen omiin kokemuksiinsa sähköttäjänä Itä-Karjalassa asemasodan aikana. Ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, mutta sen saama kritiikki pelotti kustantajaa ja toinen painos ilmestyi vasta 50 vuotta myöhemmin, vuonna 2006. Toisen painoksen jälkipuheessa FT Tiina Kinnunen kirjoittaa mm: "Lottien uuvuttava arki koostuu Virtasen realistisessa kuvauksessa työnteosta, kehnosta ruuasta, syöpäläisistä, keuhkotaudista ja reumatismista." Lotat toimivat hyvin monenlaisissa tehtävissä kuten sairaanhoitajina ja myös hevosten hoitajina. Kirjoittaessaan kirjaansa Irja Virtanen asui Jyväskylässä ja oli yksi Keski-Suomen Kirjailijat ry:n perustajista. Hän sai Jyväskylän kaupungin kirjaillisuuspalkinnon vuonna 1957 ja valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1981.
Taiteilija Tiina Torkkeli kertoo, että alkuaan tämän ei pitänyt ollakaan Lotta-patsas. Hän oli tekemässä Salmelaan veistosta, joka perustui hänen isovanhempiensa sodanaikaiseen kirjeenvaihtoon. Kun Forssan Lions Club etsi Salmelan kautta tekijää Lotta-patsaalle, heille tarjottiin tätä teosta. Sen jälkeen alkoi polemiikki aiheen sopivuudesta Forssaan. Teos oli aikansa Salmelassa myytävänä ja lopulta se päätyi Hämeenlinnaan.
Ylen sivulla olevassa artikkelissa sotamuistomerkkejä väitöskirjassaan tutkinut Riitta Kormano sanoo, että sotamuistomerkkien tehtävä on auttaa sodan tuomien traumojen käsittelyssä. Jos Lotta-patsas vielä tänäänkin aiheuttaa kiistelyä, kyse on hänen mukaansa hoitamattomista haavoista. Hän arvelee yhdeksi tunteita herättäväksi syyksi sen, että naisten merkitystä sodassa on vähätelty ja sitä on myös tietoisesti pyritty peittämään. Hän kysyy, miksi naisten roolia sodassa muistellaan lähes yhtä myöhään kuin sotatoimissa olleita hevosia ja koiria.
Kyseisessä artikkelissa on haastateltu myös historioitsija Teemu Keskisarjaa. Hän toteaa siinä, että hänen on mahdotonta käsittää, että joku ajattelee, ettei lottia ja suojeluskuntia olisi tarvittu. Kaikki tieto on nyt käytettävissä, toisin kuin 50 vuotta sitten.
Kuvanveistäjä Tiina Torkkeli on syntynyt vuonna 1969 Hyvinkäällä ja työskentelee siellä. Hän on saanut oppia harjoittelijana ja avustajana mm. kuvanveistäjien Laila Pullisen ja Taru Mäntysen alaisuudessa. Hänen teostensa lähtökohtana on luonto ja hevoset ovat usein aiheena. Niitä on ollut esillä monissa Salmelan kesänäyttelyissä.
💦
Kajaanissa etsin patsasta kotirintaman naisista. Se löytyi teatterin vierestä lumihangesta. Siinä seisoo topakka hahmo jäykkänä - en osaa sanoa, mitä hän tekisi - vaikuttaa siltä, että hän vain odottaa sodasta palaavaa puolisoa.
Teos on kajaanilaisen taiteilijan Kaarlo Mikkosen (1920-2001) luomus Uusi aika. Hänen tunnetumpi teoksensa on Oulussa seisova Toripoliisi. Kaarlo Mikkonen on käynyt Suomen taideakatemian koulun.
Uusi aika -teos on kunnianosoitus 1940-luvun naisille, jotka sota-aikana ja jälleenrakennuskaudella tekivät tärkeää työtä kotioloissa. Tiedän, että olot kotirintamalla olivat vaikeat erityisesti naisille. Otan esimerkiksi äitini, joka eli 5-vuotiaan pojan kanssa miehen ollessa sodassa. Äiti joutui olemaan tehdastyössä ja mennessään töitten jälkeen kauppaan, siellä ei enää ollut mitään ostettavaa jäljellä. Pulaa oli ruoasta ja vaatteista. Ja taustalla ainainen huoli siitä, tuleeko puoliso elävänä takaisin. Jos omassa elämässäni tulee vaikea aika, muistan äitiäni, jolla on ollut paljon vaikeampaa, ja terästäydyn, "kyllä tästä selvitään".
Sotilaspojat oli suojeluskuntien alainen nuorisojärjestö, joita perustettiin sisällissodasta lähtien. Sen toimintaan kuului urheilua, eräretkeilyä ja myös sotilaallista valmennusta.
Sodan syttyessä 1939 järjestössä oli jo noin 30 000 poikaa iältään 12-16 vuotta. Sodan aikana he tekivät arvokasta työtä mm. ilmavalvonnassa, lähetteinä, vartiomiehinä, maataloustyössä ja raaka-aineiden keräilijöinä. Mm. tyhjiä pulloja kerättiin Rajamäen tehtaille "Molotovin cocktaileja" varten.
Myös sotilaspoikiin hyväksyttiin vuodesta 1941 alkaen mukaan työväestön ja vasemmistoperheiden poikia. Luulenpa, että tuolloin pojille oli kunnia-asia toimia isänmaan hyväksi. Vanhemmat pojat olivat rintamalla ja nuoret auttoivat kotirintamalla.
Sotilaspoika-järjestö joutui lottien tavoin lakkautettavaksi vuonna 1944.
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
yle.fi
kuvataitelijamatrikkeli.fi
kirjasampo.fi
kajaani.mopas.fi
wikipedia.org
 |
| Sota ja rakkaus, Tiina Torkkeli, alumiini, 2018 sinkitty kierrätysmetalliteos, Hämeenlinnaan 2019 Jalustassa teksti: Kunnioita mennyttä ja usko tulevaan. |
Hämeenlinnassa on taiteilija Tiina Torkkelin teos Sota ja rakkaus, joka on omistettu Suomen lotille. Siinä eläinlääkintälotta kädessään hevosenkengistä muodostettu pallo katsoo hevosta, josta teokseen on kuvattu vain pää. Teos on alkujaan paljastettu Mäntyharjussa Salmelan taidekeskuksessa. Veistoksen piti sijoittua ensin työläiskaupunki Forssaan, mutta siellä teosta vastustettiin, kun lottajärjestö miellettiin vain suojeluskunnan liittolaiseksi. Tosiasiassa Lotta Svärd -järjestö ja Sosialidemokraattinen puolue tekivät vuonna 1941 sopimuksen, että lottajärjestö on avoin myös työläisnaisille ja vasemmistolaisille. Jatkosodassa järjestössä toimivatkin molemmat puolet, jotka sisällissodassa olivat vastakkain. Lotta Svärd lakkautettiin rauhansopimuksen takia vuonna 1944. Se oli perustettu vuonna 1921.
Rintamalotista kertoo kirjailija Irja Virtanen (s. 1921 Helsingissä, perhe muutti 1930-luvulla Muurameen, k. 2005 Kouvolassa) kirjassaan Kenttäharmaita naisia vuodelta 1956. Kirja perustuu hänen omiin kokemuksiinsa sähköttäjänä Itä-Karjalassa asemasodan aikana. Ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, mutta sen saama kritiikki pelotti kustantajaa ja toinen painos ilmestyi vasta 50 vuotta myöhemmin, vuonna 2006. Toisen painoksen jälkipuheessa FT Tiina Kinnunen kirjoittaa mm: "Lottien uuvuttava arki koostuu Virtasen realistisessa kuvauksessa työnteosta, kehnosta ruuasta, syöpäläisistä, keuhkotaudista ja reumatismista." Lotat toimivat hyvin monenlaisissa tehtävissä kuten sairaanhoitajina ja myös hevosten hoitajina. Kirjoittaessaan kirjaansa Irja Virtanen asui Jyväskylässä ja oli yksi Keski-Suomen Kirjailijat ry:n perustajista. Hän sai Jyväskylän kaupungin kirjaillisuuspalkinnon vuonna 1957 ja valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1981.
Taiteilija Tiina Torkkeli kertoo, että alkuaan tämän ei pitänyt ollakaan Lotta-patsas. Hän oli tekemässä Salmelaan veistosta, joka perustui hänen isovanhempiensa sodanaikaiseen kirjeenvaihtoon. Kun Forssan Lions Club etsi Salmelan kautta tekijää Lotta-patsaalle, heille tarjottiin tätä teosta. Sen jälkeen alkoi polemiikki aiheen sopivuudesta Forssaan. Teos oli aikansa Salmelassa myytävänä ja lopulta se päätyi Hämeenlinnaan.
Ylen sivulla olevassa artikkelissa sotamuistomerkkejä väitöskirjassaan tutkinut Riitta Kormano sanoo, että sotamuistomerkkien tehtävä on auttaa sodan tuomien traumojen käsittelyssä. Jos Lotta-patsas vielä tänäänkin aiheuttaa kiistelyä, kyse on hänen mukaansa hoitamattomista haavoista. Hän arvelee yhdeksi tunteita herättäväksi syyksi sen, että naisten merkitystä sodassa on vähätelty ja sitä on myös tietoisesti pyritty peittämään. Hän kysyy, miksi naisten roolia sodassa muistellaan lähes yhtä myöhään kuin sotatoimissa olleita hevosia ja koiria.
Kyseisessä artikkelissa on haastateltu myös historioitsija Teemu Keskisarjaa. Hän toteaa siinä, että hänen on mahdotonta käsittää, että joku ajattelee, ettei lottia ja suojeluskuntia olisi tarvittu. Kaikki tieto on nyt käytettävissä, toisin kuin 50 vuotta sitten.
Kuvanveistäjä Tiina Torkkeli on syntynyt vuonna 1969 Hyvinkäällä ja työskentelee siellä. Hän on saanut oppia harjoittelijana ja avustajana mm. kuvanveistäjien Laila Pullisen ja Taru Mäntysen alaisuudessa. Hänen teostensa lähtökohtana on luonto ja hevoset ovat usein aiheena. Niitä on ollut esillä monissa Salmelan kesänäyttelyissä.
💦
Kajaanissa etsin patsasta kotirintaman naisista. Se löytyi teatterin vierestä lumihangesta. Siinä seisoo topakka hahmo jäykkänä - en osaa sanoa, mitä hän tekisi - vaikuttaa siltä, että hän vain odottaa sodasta palaavaa puolisoa.
 |
| Uusi aika, Kaarlo Mikkonen, 2001, pronssi Kajaani |
Teos on kajaanilaisen taiteilijan Kaarlo Mikkosen (1920-2001) luomus Uusi aika. Hänen tunnetumpi teoksensa on Oulussa seisova Toripoliisi. Kaarlo Mikkonen on käynyt Suomen taideakatemian koulun.
Uusi aika -teos on kunnianosoitus 1940-luvun naisille, jotka sota-aikana ja jälleenrakennuskaudella tekivät tärkeää työtä kotioloissa. Tiedän, että olot kotirintamalla olivat vaikeat erityisesti naisille. Otan esimerkiksi äitini, joka eli 5-vuotiaan pojan kanssa miehen ollessa sodassa. Äiti joutui olemaan tehdastyössä ja mennessään töitten jälkeen kauppaan, siellä ei enää ollut mitään ostettavaa jäljellä. Pulaa oli ruoasta ja vaatteista. Ja taustalla ainainen huoli siitä, tuleeko puoliso elävänä takaisin. Jos omassa elämässäni tulee vaikea aika, muistan äitiäni, jolla on ollut paljon vaikeampaa, ja terästäydyn, "kyllä tästä selvitään".
 |
| Sotilaspojille, muistomerkki Kajaanissa, 2004 |
Sodan syttyessä 1939 järjestössä oli jo noin 30 000 poikaa iältään 12-16 vuotta. Sodan aikana he tekivät arvokasta työtä mm. ilmavalvonnassa, lähetteinä, vartiomiehinä, maataloustyössä ja raaka-aineiden keräilijöinä. Mm. tyhjiä pulloja kerättiin Rajamäen tehtaille "Molotovin cocktaileja" varten.
Myös sotilaspoikiin hyväksyttiin vuodesta 1941 alkaen mukaan työväestön ja vasemmistoperheiden poikia. Luulenpa, että tuolloin pojille oli kunnia-asia toimia isänmaan hyväksi. Vanhemmat pojat olivat rintamalla ja nuoret auttoivat kotirintamalla.
Sotilaspoika-järjestö joutui lottien tavoin lakkautettavaksi vuonna 1944.
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
yle.fi
kuvataitelijamatrikkeli.fi
kirjasampo.fi
kajaani.mopas.fi
wikipedia.org
Kommentit
Lähetä kommentti