Melkein vuosi sitten aloittaessani tämän tutkimusmatkani patsaiden parissa löysin Jyväskylästä kaksi taiteilija Antti Maasalon teosta: Kyhmyjoutsen (postaus 12.3.19) ja Rakastan (postaus 23.4.19). Ihastuin, ja innostuin tutkimaan, mitä muita teoksia häneltä löytyy. Hänen kotiseutunsa Alajärven lisäksi esiin nousi KERAVA. Kun luin netistä, että siellä on useita hänen töitään, tiesin heti, että Keravalla minun on käytävä ihan omakohtaisesti. Tilaisuus tuli viime syksynä.
Olin aivan muilla asioilla Etelä-Suomessa ja katsoin kartasta, että hyvällä reittisuunnitelmalla ehdin poiketa myös Keravalle. Saavuttuani kaupunkiin, suuntasin ensimmäiseksi paikalliseen taidemuseoon, SINKKAAN. (Sana sinkka tarkoittaa vahvaa puuliitosta, ns. lohenpyrstöliitosta.) Siellä oli mielenkiintoinen näyttely Siluetteja ja varjokuvia sekä taidokkaita paperileikkauksia, jopa seinän kokoisia. Hienoja.
Infon henkilökunnalta sain esitteen Keravan ulkoveistoksista karttaan merkittyine reitteineen. Sen oli aikaansaanut Keravan taidemuseon ystävät ry vapaaehtoisvoimin. Kirjasen avulla lähdin Antti Maasalon jäljille. Keravan kaupunki on ollut likeisessä työyhteydessä Maasalon kanssa kävelykeskustaa suunniteltaessa. Tuloksena oli kaupungille myönnetty Vuoden ympäristörakenne -palkinto vuonna 1996. Suora lainaus esitteestä:
Keravan kävelykeskustan suunnittelussa otettiin taide oleelliseksi tekijäksi pyrittäessä muodostamaan viihtyisää ja esteettistä kaupunkiympäristöä. Keravan kaupunkitekniikka, puisto-osasto ja kuvanveistäjä Antti Maasalo tekivät pitkään yhteistyötä luoden Keravan keskustaan hienon veistoskokonaisuuden, joka lähenee kokonaisvaltaisen taidekäsityksensä puolesta ympäristötaidetta.
Kuvanveistäjä Antti Maasalo (s. 1940) yhdistää teoksissaan värin, liikkeen, valon ja usein myös veden. Liikkuvat osat ja valon heijastukset tekevät niistä iloisia, vapaita, hengittäviä. Taiteilija on tehnyt paljon taidetta myös lapsia varten. Hänet on palkittu lastenkulttuurin valtionpalkinnolla vuonna 1982 ja valtion taidepalkinnolla vuonna 1974. Häneltä on toteutettu yli 80 julkista taideteosta, niistä kymmenkunta on Keravalla.
Maasalon teoksia katsoessani mielessäni niihin yhdistyy musiikki. Ei mikä tahansa musiikki, vaan erityisesti ihailemani Arvo Pärtin, virolaisen nykysäveltäjän teokset. Molemmat, siis veistokset ja musiikki, ovat ilmavia, ne heijastavat taivasta, puhtautta, aitoutta. Jos sinulla on noin kolme minuuttia aikaa, kuuntele vaikkapa Für Alina Youtubesta. Hengitä rauhallisesti, sulje silmäsi ja ole läsnä hetkessä.
Toki Keravalla oli myös muiden kuvanveistäjien teoksia, mm Häiväojan, Junnon, Huhtamon, Kannoston, Jaakolan. Tässä yhteydessä kuvana pääsee mukaan Taru Mäntysen herkkä "Oi neitoperho". Se on Keravan entisen kauppalanjohtajan ja hänen puolisonsa testamenttilahjoituksen mukaan toteutettu. Heidän toivomuksensa oli saada Keravalle nuorta tyttöä esittävä veistos heidän nuorena kuolleen tyttärensä muistoksi. Kutsukilpailun voitti Taru Mäntynen (s.1944) teoksella, joka kuvaa koulutyttöä, joka innostuu kädelleen lentäneestä perhosesta niin, että koulukirjat lentävät maahan. - Muistanpa minäkin pienen koululaisen lähes 30 vuoden takaa, joka tuli kotiin kaunis perhonen kädellään. Sitä ruokittiin sitten sisällä hunajavedellä monta kuukautta, kunnes se talvella menehtyi.
Taru Mäntysestä kerroin Kuopion Siskotyttö -patsaan yhteydessä (ks. 24.7.19).
Suosittelen käymään Keravalla ja tutustumaan sen julkisiin taideteoksiin. Paras aika on kesällä, kun suihkulähteissä on vesi. Omalla syksyisellä matkallani saatoin vain kuvitella, miltä Maasalon Oodi vedelle (vuodelta 2005) Keskuspuistossa näyttää parhaimmillaan. Se on iso vesiallas, jossa on useita värikkäitä elementtejä keskellä ja valo- ja ääniefektit mukana.
Kuvat ovat itse ottamiani.
Lähteet:
Keravan taiderastit -esite
Wikipedia
Olin aivan muilla asioilla Etelä-Suomessa ja katsoin kartasta, että hyvällä reittisuunnitelmalla ehdin poiketa myös Keravalle. Saavuttuani kaupunkiin, suuntasin ensimmäiseksi paikalliseen taidemuseoon, SINKKAAN. (Sana sinkka tarkoittaa vahvaa puuliitosta, ns. lohenpyrstöliitosta.) Siellä oli mielenkiintoinen näyttely Siluetteja ja varjokuvia sekä taidokkaita paperileikkauksia, jopa seinän kokoisia. Hienoja.
 |
| Heike Weber (saksalainen): Scrub, 2017, akryyli paperille, paperileikkaus |
Infon henkilökunnalta sain esitteen Keravan ulkoveistoksista karttaan merkittyine reitteineen. Sen oli aikaansaanut Keravan taidemuseon ystävät ry vapaaehtoisvoimin. Kirjasen avulla lähdin Antti Maasalon jäljille. Keravan kaupunki on ollut likeisessä työyhteydessä Maasalon kanssa kävelykeskustaa suunniteltaessa. Tuloksena oli kaupungille myönnetty Vuoden ympäristörakenne -palkinto vuonna 1996. Suora lainaus esitteestä:
Keravan kävelykeskustan suunnittelussa otettiin taide oleelliseksi tekijäksi pyrittäessä muodostamaan viihtyisää ja esteettistä kaupunkiympäristöä. Keravan kaupunkitekniikka, puisto-osasto ja kuvanveistäjä Antti Maasalo tekivät pitkään yhteistyötä luoden Keravan keskustaan hienon veistoskokonaisuuden, joka lähenee kokonaisvaltaisen taidekäsityksensä puolesta ympäristötaidetta.
 |
| Matkalla, Antti Maasalo, 1995 |
 |
| Klovni, Antti Maasalo, 1995 Näyttää suunnan leikkipuistoon. |
Kuvanveistäjä Antti Maasalo (s. 1940) yhdistää teoksissaan värin, liikkeen, valon ja usein myös veden. Liikkuvat osat ja valon heijastukset tekevät niistä iloisia, vapaita, hengittäviä. Taiteilija on tehnyt paljon taidetta myös lapsia varten. Hänet on palkittu lastenkulttuurin valtionpalkinnolla vuonna 1982 ja valtion taidepalkinnolla vuonna 1974. Häneltä on toteutettu yli 80 julkista taideteosta, niistä kymmenkunta on Keravalla.
Maasalon teoksia katsoessani mielessäni niihin yhdistyy musiikki. Ei mikä tahansa musiikki, vaan erityisesti ihailemani Arvo Pärtin, virolaisen nykysäveltäjän teokset. Molemmat, siis veistokset ja musiikki, ovat ilmavia, ne heijastavat taivasta, puhtautta, aitoutta. Jos sinulla on noin kolme minuuttia aikaa, kuuntele vaikkapa Für Alina Youtubesta. Hengitä rauhallisesti, sulje silmäsi ja ole läsnä hetkessä.
Toki Keravalla oli myös muiden kuvanveistäjien teoksia, mm Häiväojan, Junnon, Huhtamon, Kannoston, Jaakolan. Tässä yhteydessä kuvana pääsee mukaan Taru Mäntysen herkkä "Oi neitoperho". Se on Keravan entisen kauppalanjohtajan ja hänen puolisonsa testamenttilahjoituksen mukaan toteutettu. Heidän toivomuksensa oli saada Keravalle nuorta tyttöä esittävä veistos heidän nuorena kuolleen tyttärensä muistoksi. Kutsukilpailun voitti Taru Mäntynen (s.1944) teoksella, joka kuvaa koulutyttöä, joka innostuu kädelleen lentäneestä perhosesta niin, että koulukirjat lentävät maahan. - Muistanpa minäkin pienen koululaisen lähes 30 vuoden takaa, joka tuli kotiin kaunis perhonen kädellään. Sitä ruokittiin sitten sisällä hunajavedellä monta kuukautta, kunnes se talvella menehtyi.
 |
| Oi neitoperho, Taru Mäntynen, 2008 |
Taru Mäntysestä kerroin Kuopion Siskotyttö -patsaan yhteydessä (ks. 24.7.19).
Suosittelen käymään Keravalla ja tutustumaan sen julkisiin taideteoksiin. Paras aika on kesällä, kun suihkulähteissä on vesi. Omalla syksyisellä matkallani saatoin vain kuvitella, miltä Maasalon Oodi vedelle (vuodelta 2005) Keskuspuistossa näyttää parhaimmillaan. Se on iso vesiallas, jossa on useita värikkäitä elementtejä keskellä ja valo- ja ääniefektit mukana.
Kuvat ovat itse ottamiani.
Lähteet:
Keravan taiderastit -esite
Wikipedia
Kommentit
Lähetä kommentti