Arvoisa Herra Professori
On taas Kalevalan päivä ja päätin lähestyä Teitä kirjeellä, kun tiedän, ettei Teillä ole niin sanottua kännykkää eli matkapuhelinta. - Sellainen olisi muuten aikanaan helpottanut työtänne suunnattomasti. Luultiinhan Teitä jo kerran ennenaikaisesti kuolleeksikin, kun Teiltä ei tullut kirjeitä, vaan viruitte sairaana Kajaanissa. Vaan ei ollut edes lankapuhelinta - ensimmäinen vaatimaton (=kahden puhelimen välinen) puhelinlinja rakentui Helsinkiin vuonna 1877.
Olen ihailijanne ja kävin hiljattain Kajaanissa katsomassa komeaa patsastanne. Minulla on kirjahyllyssäni sekä Kalevala että Kanteletar, jotka toimititte kansamme luettaviksi vaivojanne säästämättä. Julkaisuista tulee jo 185 ja 180 vuotta. Kiitos niistä!
Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, että Te, suomenkielinen, köyhä räätälinpoika Sammatista, kahlasitte vaikeuksien kautta läpi koulutien Tammisaaressa, Turussa, Porvoossa ja Hämeenlinnassa. Opettelitte ensin ruotsin kielen ja myöhemmin monta muuta kieltä, opiskelitte Turun yliopistossa ainakin yhdeksää eri ainetta valmistuen filosofian maisteriksi ja tohtoriksi, jatkoitte vielä Helsingin yliopistossa lääketieteen lisensiaatiksi ja tohtoriksi. Lähditte ensin apulaislääkäriksi Ouluun pariksi vuodeksi, sitten piirilääkäriksi Kajaaniin 20 vuodeksi.
Aavistan, että ajattelitte voivanne lääkärintoimen ohella kiertää Kainuun ja Karjalan laulumailla runonlaulajia etsimässä. Olitte saanut siihen ensikosketuksen jo yliopisto-opintojen välissä. Myöhemmin saitte virkavapaata runonkeruumatkoihin, vaikka tuolloin lääkäreistä oli huutava pula - koko Kainuussakin oli vain yksi lääkäri. Maassamme oli siis ymmärrystä myös suullisen henkisen perinnön talteen saattamiseen, olihan kansakuntamme juuri etsimässä omaa identiteettiään autonomisena alueena. Samaan aikaan riehuivat kulkutaudit kuten kolera, lavantauti, isorokko, tulirokko ja punatauti ja katovuodet toistuivat vähän väliä - helppoa ei ollut kenelläkään.
Ihmettelen, miten Te vielä näiden kahden vaativan tehtävän lisäksi ehditte toimittaa suomi-ruotsi-sanakirjan (yli 200.000 hakusanaa) ja keksiä tuhansia uudissanoja yleisten ilmausten lisäksi lääketieteen, oikeustieteen ja kasvitieteen alalta, esimerkiksi markka, penni, elinkeino, sopimus, pöytäkirja, kuume, laskimo, valtimo, sivistys, kirjain, kirjallisuus, muistelma, yksikkö, monikko ja - suudelma. Teittekö muistiinpanoja mieleenne juolahtaneista sanoista jopa kävellessänne erämaissa?
Kansanvalistustyötä teitte julkaisemalla tiede- ja terveysaiheisia kirjasia kuten "Neuvoja erästen jäkäläin käyttämisestä ruoaksi" ja "Suomalaisen Talonpojan Kotilääkäri" -kirjan . Suosittelitte tautien ennaltaehkäisyä, korostitte raittiuden, hygienian ja rokotuksen merkitystä - täysin aiheellisia ohjeita tämän päivän suomalaisillekin. Lehtiin kirjoititte artikkeleita eri aiheista, runomukaelmia, matkakertomuksia ja suomennoksia. Omaa Mehiläinen -lehteä toimititte nelisen vuotta - siitä alkoi suomenkielisen aikakauslehden historia.
Kiitän Teitä Jyväskylälle antamastanne vertauskuvallisesta nimestä "Suomen Ateena". Se on edelleen tuttu käsite: Keski-Suomen museon juuri avatussa uudistetussa näyttelyssä tämä tieto on painettuna museon seinälle, joten yhä uudet sukupolvet sen oppivat. Kaksi tytärtänne aloitti opiskelun Jyväskylän seminaarissa, mutta keuhkotauti menehdytti toisen ja toinenkin joutui keskeyttämään. Minua surettaa perheenne kohtalo. Esikoispoikanne kuoli kaksivuotiaana ja neljästä tyttärestänne kolme 18-21-vuotiaina. Vain yksi eli teidän jälkeenne. Vaimonne kuoli 45-vuotiaana. Te suritte tekemällä työtä, ette valittanut.
Teidät kutsuttiin Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi ja siinä työssä olitte vuosina 1854-62. Toimititte ensimmäisen suomenkielisen luonnontieteellisen teoksen: Flora Fennican (Suomen kasvisto). Aineistona oli vastaava Ruotsissa ilmestynyt teos, mutta Te sovelsitte sen Suomen kasveihin, joille olitte kerännyt kansalta nimet. Osalle kasveista loitte itse suomenkieliset nimet vähän samalla tavalla kuin Aatami sai tehtäväksi luomiskertomuksessa (I Moos. 2:19). Professuurista eläkkeelle jäätyänne olitte aktiivinen suomenkielisen virsikirjan uudistuskomiteassa. Runoilitte itse monta virttä ja vielä useampia suomensitte eri kielistä. Niitä on edelleenkin nykyvirsikirjassamme, esimerkikkinä virsi 37:4.
Hengelläsi sydäntäni joka hetki hallitse.
Tieni, koko elämäni, valollasi valaise.
Ohjaa, Herra, puheeni, työni, ajatukseni.
Anna kaikkeen viisautta, nöyrää mieltä, rakkautta.
Ette halunnut olla juhlinnan kohteena merkkipäivinänne, mutta kansa ei uskonut, vaan etsi Teidät tuodakseen huomioonosoitukset lauluin ja kukkasin. Olitte ne kyllä ansainnut. Kuusikymmenvuotislahjaksi turkulaisten Teille keräämät varat osoititte Henrik Gabriel Porthanin, "Suomen historian isän", patsaan aikaansaamiseksi Turkuun. Tuo vuonna 1864 paljastettu patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti ja sen teki C E Sjöstrand.
Aikalaisistanne merkkimiehistä olette arvostuksissani ensimmäinen juuri vaatimattoman taustanne, sinnikkyytenne, sovittelevan luonteenne ja esimerkillisen kutsumuksellenne antautumisen johdosta. Eläkepäivinänne Sammatissa olitte loppuun asti monessa mukana: toimitte maallikkopappina, maksuttomana lääkärinä, perustitte kansankirjaston, puuhasitte pitäjän ensimmäistä kansakoulua jne. Testamentillanne lahjoititte varat tytöille tarkoitettua koulua, Sammatin emännyyskoulua varten. Osasitte asettua vähäosaisten puolelle ja käytitte varojanne heidän hyväkseen muistaen omaa kivikkoista lapsuuttanne. Oma elämänne todistaa, että koulutuksella on merkitystä yksilön selviytymiseen vaikeistakin oloista. Mistähän se tiedonjano kumpuaa? Liian monella nykypäivän pojalla se on kadoksissa.
Teidän ansiostanne Suomen taide-elämä on Kalevassa saanut aarrekammion, josta yhä uudelleen ammennetaan ja tuotetaan maalauksia, veistoksia, kirjallisuutta ja musiikkia. Joka vuosi nostamme Suomen lipun ylpeinä tankoon suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan päivänä 28.2. ja myös syntymä- ja nimipäivänänne 9.4., joka on virallisesti nimetty suomen kielen ja Mikaelin Agricolan päiväksi.
Levätkää rauhassa. Ehkä tapaamme vielä.
Kunnioittaen
Silminkokija
...................................
Helsingissä Elias Lönnrotin muistomerkki on Lönnrotin puistikossa, Lönnrotinkadun varrella. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Emil Wikström ja se on paljastettu vuonna 1902.
Sammatissa Eliaksen synnyinkodin, Paikkarin torpan, pihalla on Eino Räsäsen toteuttama patsas Emil Halosen luonnoksen pohjalta, pystytetty vuonna 1952.
Elias Lönnrotin ja hänen perheensä hauta on Sammatissa ja siellä on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (jota Elias oli perustamassa v. 1831) vuonna 1886 pystyttämä muistomerkki, jossa on kanteleen kuva. Elias osasi soittaa kannelta.
..................................
Kuva on itse ottamani.
Lähteet:
Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto: Monena mies eläessänsä
Wikipedia
Tämä postaus nro 67 juhlistaa Silminkokija-blogin pääsyä yhden (1) vuoden ikään. Kiitos kaikille lukijoille!
On taas Kalevalan päivä ja päätin lähestyä Teitä kirjeellä, kun tiedän, ettei Teillä ole niin sanottua kännykkää eli matkapuhelinta. - Sellainen olisi muuten aikanaan helpottanut työtänne suunnattomasti. Luultiinhan Teitä jo kerran ennenaikaisesti kuolleeksikin, kun Teiltä ei tullut kirjeitä, vaan viruitte sairaana Kajaanissa. Vaan ei ollut edes lankapuhelinta - ensimmäinen vaatimaton (=kahden puhelimen välinen) puhelinlinja rakentui Helsinkiin vuonna 1877.
 |
| Elias Lönnrot (1802 - 1884 Sammatti), Kajaani, Rantapuisto, kuvanveistäjä Mauno Oittinen (s. 1896 Hämeenlinna, k. 1970 Helsinki), patsas valmistui 1940 (Kalevala 100v.), talvisodan takia pystytettiin vasta 1942, Kainuun ensimmäinen yksittäiselle henkilölle pystytetty muistomerkki. |
Olen ihailijanne ja kävin hiljattain Kajaanissa katsomassa komeaa patsastanne. Minulla on kirjahyllyssäni sekä Kalevala että Kanteletar, jotka toimititte kansamme luettaviksi vaivojanne säästämättä. Julkaisuista tulee jo 185 ja 180 vuotta. Kiitos niistä!
Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, että Te, suomenkielinen, köyhä räätälinpoika Sammatista, kahlasitte vaikeuksien kautta läpi koulutien Tammisaaressa, Turussa, Porvoossa ja Hämeenlinnassa. Opettelitte ensin ruotsin kielen ja myöhemmin monta muuta kieltä, opiskelitte Turun yliopistossa ainakin yhdeksää eri ainetta valmistuen filosofian maisteriksi ja tohtoriksi, jatkoitte vielä Helsingin yliopistossa lääketieteen lisensiaatiksi ja tohtoriksi. Lähditte ensin apulaislääkäriksi Ouluun pariksi vuodeksi, sitten piirilääkäriksi Kajaaniin 20 vuodeksi.
Aavistan, että ajattelitte voivanne lääkärintoimen ohella kiertää Kainuun ja Karjalan laulumailla runonlaulajia etsimässä. Olitte saanut siihen ensikosketuksen jo yliopisto-opintojen välissä. Myöhemmin saitte virkavapaata runonkeruumatkoihin, vaikka tuolloin lääkäreistä oli huutava pula - koko Kainuussakin oli vain yksi lääkäri. Maassamme oli siis ymmärrystä myös suullisen henkisen perinnön talteen saattamiseen, olihan kansakuntamme juuri etsimässä omaa identiteettiään autonomisena alueena. Samaan aikaan riehuivat kulkutaudit kuten kolera, lavantauti, isorokko, tulirokko ja punatauti ja katovuodet toistuivat vähän väliä - helppoa ei ollut kenelläkään.
Ihmettelen, miten Te vielä näiden kahden vaativan tehtävän lisäksi ehditte toimittaa suomi-ruotsi-sanakirjan (yli 200.000 hakusanaa) ja keksiä tuhansia uudissanoja yleisten ilmausten lisäksi lääketieteen, oikeustieteen ja kasvitieteen alalta, esimerkiksi markka, penni, elinkeino, sopimus, pöytäkirja, kuume, laskimo, valtimo, sivistys, kirjain, kirjallisuus, muistelma, yksikkö, monikko ja - suudelma. Teittekö muistiinpanoja mieleenne juolahtaneista sanoista jopa kävellessänne erämaissa?
Kansanvalistustyötä teitte julkaisemalla tiede- ja terveysaiheisia kirjasia kuten "Neuvoja erästen jäkäläin käyttämisestä ruoaksi" ja "Suomalaisen Talonpojan Kotilääkäri" -kirjan . Suosittelitte tautien ennaltaehkäisyä, korostitte raittiuden, hygienian ja rokotuksen merkitystä - täysin aiheellisia ohjeita tämän päivän suomalaisillekin. Lehtiin kirjoititte artikkeleita eri aiheista, runomukaelmia, matkakertomuksia ja suomennoksia. Omaa Mehiläinen -lehteä toimititte nelisen vuotta - siitä alkoi suomenkielisen aikakauslehden historia.
Kiitän Teitä Jyväskylälle antamastanne vertauskuvallisesta nimestä "Suomen Ateena". Se on edelleen tuttu käsite: Keski-Suomen museon juuri avatussa uudistetussa näyttelyssä tämä tieto on painettuna museon seinälle, joten yhä uudet sukupolvet sen oppivat. Kaksi tytärtänne aloitti opiskelun Jyväskylän seminaarissa, mutta keuhkotauti menehdytti toisen ja toinenkin joutui keskeyttämään. Minua surettaa perheenne kohtalo. Esikoispoikanne kuoli kaksivuotiaana ja neljästä tyttärestänne kolme 18-21-vuotiaina. Vain yksi eli teidän jälkeenne. Vaimonne kuoli 45-vuotiaana. Te suritte tekemällä työtä, ette valittanut.
Teidät kutsuttiin Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi ja siinä työssä olitte vuosina 1854-62. Toimititte ensimmäisen suomenkielisen luonnontieteellisen teoksen: Flora Fennican (Suomen kasvisto). Aineistona oli vastaava Ruotsissa ilmestynyt teos, mutta Te sovelsitte sen Suomen kasveihin, joille olitte kerännyt kansalta nimet. Osalle kasveista loitte itse suomenkieliset nimet vähän samalla tavalla kuin Aatami sai tehtäväksi luomiskertomuksessa (I Moos. 2:19). Professuurista eläkkeelle jäätyänne olitte aktiivinen suomenkielisen virsikirjan uudistuskomiteassa. Runoilitte itse monta virttä ja vielä useampia suomensitte eri kielistä. Niitä on edelleenkin nykyvirsikirjassamme, esimerkikkinä virsi 37:4.
Hengelläsi sydäntäni joka hetki hallitse.
Tieni, koko elämäni, valollasi valaise.
Ohjaa, Herra, puheeni, työni, ajatukseni.
Anna kaikkeen viisautta, nöyrää mieltä, rakkautta.
Ette halunnut olla juhlinnan kohteena merkkipäivinänne, mutta kansa ei uskonut, vaan etsi Teidät tuodakseen huomioonosoitukset lauluin ja kukkasin. Olitte ne kyllä ansainnut. Kuusikymmenvuotislahjaksi turkulaisten Teille keräämät varat osoititte Henrik Gabriel Porthanin, "Suomen historian isän", patsaan aikaansaamiseksi Turkuun. Tuo vuonna 1864 paljastettu patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti ja sen teki C E Sjöstrand.
Aikalaisistanne merkkimiehistä olette arvostuksissani ensimmäinen juuri vaatimattoman taustanne, sinnikkyytenne, sovittelevan luonteenne ja esimerkillisen kutsumuksellenne antautumisen johdosta. Eläkepäivinänne Sammatissa olitte loppuun asti monessa mukana: toimitte maallikkopappina, maksuttomana lääkärinä, perustitte kansankirjaston, puuhasitte pitäjän ensimmäistä kansakoulua jne. Testamentillanne lahjoititte varat tytöille tarkoitettua koulua, Sammatin emännyyskoulua varten. Osasitte asettua vähäosaisten puolelle ja käytitte varojanne heidän hyväkseen muistaen omaa kivikkoista lapsuuttanne. Oma elämänne todistaa, että koulutuksella on merkitystä yksilön selviytymiseen vaikeistakin oloista. Mistähän se tiedonjano kumpuaa? Liian monella nykypäivän pojalla se on kadoksissa.
Teidän ansiostanne Suomen taide-elämä on Kalevassa saanut aarrekammion, josta yhä uudelleen ammennetaan ja tuotetaan maalauksia, veistoksia, kirjallisuutta ja musiikkia. Joka vuosi nostamme Suomen lipun ylpeinä tankoon suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan päivänä 28.2. ja myös syntymä- ja nimipäivänänne 9.4., joka on virallisesti nimetty suomen kielen ja Mikaelin Agricolan päiväksi.
Levätkää rauhassa. Ehkä tapaamme vielä.
Kunnioittaen
Silminkokija
...................................
Helsingissä Elias Lönnrotin muistomerkki on Lönnrotin puistikossa, Lönnrotinkadun varrella. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Emil Wikström ja se on paljastettu vuonna 1902.
Sammatissa Eliaksen synnyinkodin, Paikkarin torpan, pihalla on Eino Räsäsen toteuttama patsas Emil Halosen luonnoksen pohjalta, pystytetty vuonna 1952.
Elias Lönnrotin ja hänen perheensä hauta on Sammatissa ja siellä on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (jota Elias oli perustamassa v. 1831) vuonna 1886 pystyttämä muistomerkki, jossa on kanteleen kuva. Elias osasi soittaa kannelta.
..................................
Kuva on itse ottamani.
Lähteet:
Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto: Monena mies eläessänsä
Wikipedia
Tämä postaus nro 67 juhlistaa Silminkokija-blogin pääsyä yhden (1) vuoden ikään. Kiitos kaikille lukijoille!
Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:
1. Klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa.
1. Klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa.
2. Valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'; (halutessasi voit laittaa viestin loppuun etunimesi tai nimikirjaimesi tms. erotukseksi muista anonyymeistä!).
3. Kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.
Kommentit
Lähetä kommentti