Varjot

Jyväskylän yliopiston ja Gradian musiikkikampuksen välissä on pieni lampi, Moirislampi, ja sen rannalla kolme kivipaatta. Olen jo pitkään miettynyt, miten saisin niistä kehiteltyä tarinaa. Piti tulla koronavirus, kuin uusi ruttotauti, ennen kuin sanat alkoivat löytyä.

Kyseessä on kuvanveistäjä Timo Hannusen teos VARJOT. Kivet ovat toisistaan erillään - kuten mekin joudumme nyt pitämään metrin tai kahden välimatkan toisiimme. Yksi kivistä seisoo ylväästi pystyssä, sisäsivu kiillotettuna, mutta vähän piilotettuna. "Minulla menee vielä hyvin, heikommat sortukoot." Toinen kivi lepää nurmikolla tyynenä, kohtaloonsa alistuen. "En jaksa enää. Elämä oli, elämä meni. Onko kivikään ikuinen?" Kolmas kivi on toipumassa, yrittää nousta jaloilleen, sinnittelee. "Kyllä tästä selvitään. Kun pääsen uuteen alkuun, teen asiat paremmin. Olen armollisempi itselleni ja muille."

Varjot, Timo Hannunen, graniitti, 2012
Om. Jyväskylän kaupunki

En tiedä oikeasti, mitä taiteilija on teoksellaan tarkoittanut. Koen, että saamme kunakin aikana tulkita teoksia sen hetkisillä tiedoillamme, taidoillamme ja tunteillamme. Jotenkin yhdistän kivet elämään: on rosoisia, varjoisia aikoja, on tasaista, sileää, vakaata elämänvaihetta, joskus kiikkeriä tilanteita ja joskus jopa onnistumisen huippuhetkiäkin, jolloin varjot väistyvät ja ilo pulppuaa. 

Valmiuslain kieltäessä Suomessa nyt kaikki turhat lähikontaktit ja asioinnit tarvitaan mielikuvitusta henkisen terveyden ylläpitämiseksi. Odotan uteliaana, mitä kaikkea me maailman onnellisimmat, innovatiiviset suomalaiset keksimmekään. Kaikki eivät ole tottuneet uppoutumaan kirjojen ihmeelliseen maailmaan tai oppineet pieniä kädentaitoja kuten neulomista, virkkausta tai makramee-solmeilua. Jonkin uuden taidon opetteleminen voisi olla antoisaa. Netissä on monenlaista opastusta tarjolla, jos osaa etsiä. Mutta miten saisi sen kokemuksen, että teemme yhdessä? Minusta espanjalaisten kehittämä yhteisöllinen iltaohjelma, kättentaputukset ja kannustushuudot hoitohenkilökunnan kunniaksi parvekkeilta, kello 20 Kanarian saarten aikaa, on hieno ele ja tuo hyvää mieltä ja tunteen, että yhdessä kestämme.

Kuvanveistäjä Timo Hannunen on syntynyt Multialla vuonna 1969. Hän on käynyt Limingan ja Kankaanpään taidekoulut ja käyttää materiaalinaan graniittia. Hän asuu ja työskentelee Keuruun Haapamäellä. Hänen teoksistaan olen esitellyt aiemmassa postauksessani "Hauskaa Vappua" 30.4.19 kaksi: Kuokkalan kiertoliittymässä olevan Hallan ja Vaajakoskelle sijoitetun Ajan.



Kuvat olen itse ottanut. 

Lähteet:
Jyväskylän julkiset taideteokset



Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)

tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi

tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.