Äidit vain, nuo toivossa väkevät

Toukokuun toinen sunnuntai herättää tunteita. Äitienpäivä. Jokaisella on äiti ja jokainen äiti on omanlaisensa. Ja jokainen lapsi on erityinen omine taipumuksineen ja temperamentteineen. Aina kaikki ei mene niin kuin ihanneperheessä. Tarvitaan joustoa ja kestävyyttä - ja rakkautta. Kaikesta voi selvitä, toivoa on.

Olen löytänyt lähiseudulta kaksi äitiyteen liittyvää patsasta. Muuramen Kinkomaalla entisen keuhkotautiparantolan, nykyisen Vitapoliksen pihassa on kuvanveistäjä Kauko Räsäsen veistos Marjatta vuodelta 1991.


Marjatta, Kauko Räsänen, pronssi, 1991
om. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Siinä äiti ojentaa lastaan kohti taivasta kuin kiittäen Luojaa terveestä lapsesta ja pyytäen siunausta tämän elämään. Patsaan juurella on infotaulu, johon on kirjoitettu Vitapoliksen Marjatan tarina*. 

Kauko Räsänen syntyi 1926 Suistamolla, kuoli 2015 Espoossa. Hän opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa 1946-50. Taiteilijaprofessorina hän toimi 1979-84. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1963. Hän rakensi Espooseen ateljeetalon - siitä hän myöhemmin muodosti säätiön, joka vuokraa tiloja kuvataiteilijoille. Siellä on myös pieni museo, jossa ovat mm. hänen suunnittelemansa lukuisat mitalit. Sisäänpääsy tilauksesta. Toinen Kauko Räsäsen teos Jyväskylässä on Kirkkopuistossa C C Rosenbröijerin rintakuva (esitelty 25.10.19).



Vitapolis, Jussi ja Toivo Paatela, 1930 ja 1938-39
Patsas on kuvan vasemmassa laidassa.

Kinkomaan sairaalan ovat suunnitelleet arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela ja se on vihitty käyttöön vuonna 1930. Jo saman vuosikymmenen lopussa siihen lisättiin kolme uutta kerrosta. Mainittakoon, että myös Alvar Aallolta oli pyydetty ehdotus sairaalaksi, mutta Paateloiden suunnitelma valittiin toteutettavaksi. Sota-aikana rakennus toimi sotasairaalana ja vuodet 1971-2008 yleissairaalana. Vitapolis sisältää nykyään mm. hoivakoteja ja tutkimustoimintoja.





Rakennuksen sisäänkäyntiä koristavat vanhan tuttavamme, kuvanveistäjä Gunnar Finnen suunnittelemat reliefit. 
(Ks. Mestari Finne 20.5.19)

Päärakennus on ollut museoviraston suojelema ja se on luokiteltu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. Nyt juuri tuli tieto, että suojelu on purettu. Suositus: menkää katsomaan ja kokemaan ympäristö, kun se vielä on pilaamatta ja rakennus purkamatta.

Rakennus sijaitsee kauniilla paikalla Päijänteen rannalla mäntymetsän keskellä. Mäntymetsällä uskottiin olevan keuhkoja tervehdyttäviä ominaisuuksia. Nyt alueelle rakennetaan uusia kerros- ja omakotitaloja. Vielä ne ovat sen verran kaukana, etteivät häiritse kulttuuriympäristöä.



Toinen äideille omistettu teos on Säynätsalossa tehtaan portin läheisyydessä. Se on jyväskyläläisen kuvanveistäjä Sonja Vektomovin muotoilema ja Erkki Liukkosen valama Äideille. Patsaan tilasi Säynätsalo-seura ry ja sitä rahoittivat paikalliset yritykset, yhdistykset ja yksityishenkilöt. Teos on melko pieni, arviolta 70 cm korkea.

Patsaassa kuvataan tehdaspaikkakunnan yleistä tapaa vaihtaa kapulaa eli lastenhoitovuoroa. Äiti on menossa töihin tehtaalle iltavuoroon ja isä on tulossa omalta työvuoroltaan. Lapsi vaihdetaan kuin kapula äidiltä isälle tehtaan portilla. Huomioikaa kuitenkin äidin optimistinen ilme - kuvastaako se kiitollisuutta siitä, että on työtä ja on perhe. (Katso myös kirjoitus 7.3.20 Voimanainen Säynätsalosta.)



Äideille, pronssi, Sonja Vektomov, 2017

En malta olla lisäämättä vielä yhtä kuvaa äitiysaiheesta ulkomailta. Lissabonissa, fadolaulaja Amalia Rodriguesille nimetyssä puistossa on näyttävä veisto Maternité. Olkoon se muistuttamassa myös siitä, että meitä on kaiken muotoisia eikä kenenkään tarvitse yrittää mahtua yhteen ja samaan muottiin. 

Taiteilija Fernando Botero on Kolumbiasta kotoisin, syntynyt 1932. Hänen tyylinsä niin maalauksissa kuin veistoksissakin on ns. boterismi, liioiteltuja suuria muotoja, jotka voivat kuvastaa kritiikkiä tai huumoria aiheesta riippuen. Hän on saanut vaikutteita barokkiajan teoksista. Hän itse kirjoittaa: "An artist is attracted to certain kinds of form without knowing why. You adopt a position intuitively; only later do you attempt to rationalize or even justify it."

Motherhood, Fernando Botero, Lissabon



Kirjoitukseni otsikko on lainattu Lauri Viidan runosta Alfhild, joka on parhaita äitirunoja Suomessa.

Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa 
ja linnut, linnut helää -.
- Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi, lapseni, rakastakaa!



Tarkoitukseni oli liittää Marjatan tarina tähän äänitteenä, mutta se ei onnistunut. Siispä saatte sen lukeaksenne. Sanojen sommittelijaa en tiedä. Kantelettaren Neitsyt Marian virsi on sukua tälle runolle.
*
Marjatta, lempeä neito, kävi kesäisin paimenessa. 
Hän lauloi Päijänteen sinisiä rantoja kulkiessaan,
niin kuin hänen äitinsä oli laulanut ennen.
Marjatta lauloi astuessaan halki kasteisen viljan,
ja niityllä laiduntavat lampaat käänsivät korvansa hänen puoleensa.

Aamuruskon noustesssa pehmeänä järvenselän yli
Marjatta pysähtyi komean petäjän alle.
Karitsa nyhti kypsiä puolukoita varvikosta,
riipi marjoja suuhunsa yhden kerrallaan.
Marjatta kumartui, laski kätensä viileään sammaleeseen
ja poimi puolukan suuhunsa.

Kesän kääntyessä syksyyn Marjatan vatsa kasvoi
Vilja kypsyi pelloilla, ja karitsat kirmasivat halki petäjäisen niemen
niin kevein jaloin, ettei Marjatta pysynyt niiden kintereillä.
Hän lauloi nyt lapselleen, ja hänen tyytyväistä pyöreyttään,
varovaista onneaan katsottiin kylällä hyvällä.

Elokuussa Marjatan laskettu aika tuli.
Hän kulki sydän lepattaen yli lapsuutensa maiseman,
vei katraansa niemen suojaisimpaan sopukkaan
ja kävi kankaalle lepäämään. 
Lampaat pysyttelivät hänen tykönään,
ja illansuussa Marjatta puristi terveen lapsen lujasti rintaansa vasten.

Kinkomaalla lyhdyt syttyivät kylänraitille.
Kauppiaat sulkivat oviaan, ja lapset riensivät kohti kotiliesien lämpöä.
Marjatta astui metsän sylistä ihmisten eteen,
ja kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen.
Hän nosti terveen lapsen käsivarsilleen,
ja hänen silmänsä tulvivat iloa ja ylpeyttä.

Kyläläisten katseet kiinnittyivät Marjatan käsivarsilla lepäävään,
nukkuvaan lapseen. Heidän sydämensä sulivat.
Väkijoukossa moni tarttui vierustoverinsa käteen,
isoäiti likisti lapsenlapsensa lähelleen
ja isä kiersi käsivartensa suojelevasti perheensä ympärille.

💗

Toivotan kaikille lukijoille mitä parhainta äitienpäivää!
Ajatuksissani muistan erityisesti kaikkia 
yksinäisiä äitejä ja adoptioäitejä.

🌷





Kuvat olen itse ottanut.

Lähteet:
wikipedia
saynatsaloseura.fi
Jyväskylän julkiset taideteokset
kotiliesi.fi (runo)
Patsas-infotaulu (Marjatta/Kinkomaa)



Tee  näin kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)
tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi
tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.

Kommentit

  1. Marjatta kurssikaverisi

    Hei, olipa ilahduttava äitienpäivän tervehdys sinulta!
    Kuuntelin ensin Lumoavat Sanat ryhmässämme niin kauniisti lausuttua kiinnostavaa tekstiäsi.
    Sain siitä innostuksen klikata myös tänne.
    Huikea harrastus sinulla, arvostan.
    Tämä Kalevalan Marjatta on tuttu myös minulle, jo nimenikin tähden.
    Mutta en todellakaan tiennyt, että tästä on tehty patsas ja näin lähellä asuinpaikkaamme.
    Haluan ehdottomasti käydä nyt ajelemassa tuolla.

    Kurkkailen mielenkiinnolla nyt myös muita blogitekstejäsi.

    Oikein hyvää äitienpäivää ja kiitos kun annoit minulle lisää tietoa Marjatasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Tosi kivaa, että ilahduit ja sait uuden retkikohteen. Siellä rannassa on kävelytie ja uimarannan vieressä niemennokassa mukava kahvittelupaikka. - Tosiaan, jouduin heti 9.5.20 päivittämään tekstiä, kun KSML:ssa kerrottiin, että päärakennuksen suojelu on peruttu. Uskomatonta.

      Poista
  2. Kiitos, kun vinkkasit tämän blogin kansalaisopiston Lumoavat sanat -ryhmälle. Täällähän on vaikka mitä kiinnostavaa!

    Veistokset ovat aina koskettaneet minua. Kaikken parasta on se, että joskus on mahdollisuus istahtaa pitkäksi aikaa vuoropuheluun ns. elottoman materiaalin kanssa ja seurata sitä, kuinka valo muuttuu veistoksen pinnalla. Kuunnella "kiven" hiljaista vaitioloa ja omia ajatuksiaan.

    Aivan uudelle tasolle kokemus nousee, kun joku taustoittaa teoksia niin kuin sinä olet tässä blogissa tehnyt.

    Kiitoksin
    Piiu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Olen blogin avulla halunnut tuoda mahdollisimman monelle kokemuksen, että patsaat eivät ole vain materiaa, vaan sillä sisällä on paljon ideoita, tunteita, historiaa, luomisen iloa ja tuskaa - tulkintoja on lukemattomia.

      Poista

Lähetä kommentti