Pekka P 70 V

Taas yksi veistos yllätti minut. Jyväskylän Rakentajantalon (Hannikaisenkatu) edessä on pienehkö, suorastaan huomaamaton harmaa teos vasten Alvar Aallon suunnitteleman talon harmaata seinämuuria. Nimenä sillä on Rakentajan kilpi. Alunperin ajattelin liittää sen edellisen blogikirjoitukseni yhteyteen, kun molemmissa on kyse rakentajista. Kun aloin ottaa selvää taideteoksen tekijästä, oivalsin hyvin äkkiä, että se ansaitsee aivan oman postauksensa.

Rakentajan kilpi, Pekka Pitkänen, 2008

Kuvanveistäjä Pekka Pitkänen (s. 1950) on minulle uusi nimi, vaikka hänellä on ollut näyttelyitä Jyväskylässä 2000-luvun puolella Taidemuseossa ja Keski-Suomen museossa. Pekka on syntynyt Jyväskylässä ja hän työskentelee Sipoossa entisessä kansakoulussa. Rakentajan kilpi on tietääkseni ainoa työ häneltä Jyväskylän julkisissa (ulko)tiloissa. Jyväskylän näyttelyn tiedotteessa Pekka Pitkänen kertoo, että lapsuudenkoti Kypärämäessä johti hänet tutkimusmatkoille Laajavuoren metsiin ja veneretkille Päijänteelle.

Jo kansakoulussa Pekka piirteli tunneilla. Hän kertoo: "Kansakoulussa muut tekivät laskutehtäviä, minä piirsin opettajan muotokuvaa." Aivan alaikäisenä, 12-vuotiaana, Pekka jo hakeutui Jyväskylän työväenopistoon taiteilija Manu Forsblomin oppilaaksi (ikäraja oli 16 vuotta). "Ei hän minua pois ajanut, kun arveli, että minusta voisi tulla vielä jotakin." Pekka kouluttautui Taideteollisessa oppilaitoksessa ja sen jälkeen Taideakatemian koulussa erikoistuen kuvanveistoon. Opintojen loppuvaiheessa hän hakeutui Kain Tapperin ateljeeapulaiseksi, mistä sukeutui läpi elämän kestänyt ystävyys. "Saatoimme kysellä puolin ja toisin töistä ja sanoa rehellisesti, mitä mieltä niistä olimme. Kun hän oli nähnyt ensimmäiset kilpiteokseni, hän soitti perään ja sanoi, että ne ovat upeita töitä." Kilpinäyttely Artekilla 1980-luvun alussa olikin Pekkä Pitkäsen läpimurto yleisön tietoisuuteen. Vaikka hänen teoksiaan on julkisissa kokoelmissa, niitä on vähemmän yleisön nähtävillä.

Pitkäsen tuotannossa teemoina ovat olleet kilpien lisäksi uurnat, haarniskat, portit ja majakat. Tunnusomaisia ovat selkeät muodot, vivahteikas pintarakenne, taidokas patina, liitokset, siteet ja soljet. Pronssin lisäksi hän on kokeillut materiaaleista myös nahkaa ja ruosteista rautaa. Tällä on perusta hänen henkilöhistoriassaan: Pekan isoisällä oli ollut kenkätehdas ja hänen isällään ja sedällään suutarinverstas. "Konttasin ja nukuin nahkakasassa. Nahan haju tarttui sieraimiini lähtemättömästi. Masuunisarjan ruoste tuli Rautpohjan valimolta, jossa olin nuorena töissä."

Pekka Pitkäsen työtapana on karsia kaikki ylimääräinen pois teoksistaan. Hän haluaa antaa katsojalle tilaisuuden viimeistellä teos mielessään. "Taideteoksen tekemiseen tarvitaan ammattitaidon lisäksi näkemystä." Vaikutteita Pekka hakee musiikista ja kirjallisuudesta.

💝

Lähetän mitä lämpimimmät 70-vuotisonnittelut Pekalle täältä Jyväskylästä. Toivottavasti tälle vuodelle suunnittelemasi juhlanäyttely toteutuu tästä koronaepidemiasta huolimatta.


(Jos joku lukijani tietää Pekka Pitkäsen yhteystiedot, olisin kiitollinen, jos hän voisi välittää Pekalle linkin tähän kirjoitukseen ja onnentoivotukseen.)


Kuva on itse ottamani.

Lähteet:
Jyväskylän julkiset taideteokset
taidelehti.fi 3-11
hs.fi



Tee  näin kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)

tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi

tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin.