Marraskuu alkoi ja mielessäni jo kertaan tämän erikoisen vuoden 2020 tapahtumia. Blogini keskeisestä aihepiiristä eli patsaista tulee mieleen kesältä ulkomaan uutisia, miten joissakin entisissä siirtomaavaltioissa töhrittiin, kaadettiin tai vietiin museoiden kätköihin rotusortoon tai orjakauppaan sekaantuneiden miesten patsaita. Vastustus heitä kuvaavia patsaita kohtaan heräsi poliisien mustaan väestönosaan kohdistamien väkivaltaisten, kuolemiin johtaneiden toimenpiteiden johdosta. Black Lives Matter -liike nosti taas päivänvaloon edelleenkin jatkuvan rotusorron. Tilanne on nyt rauhoittunut, mutta jatkossa varmaan harkitaan kahteen kertaan, kenelle henkilölle patsas pystytetään.
Jyväskylässä mielipiteet lainehtivat mäkihyppääjä Matti Nykäsen patsaan tiimoilta. Näköispatsaan kannattajat ovat eniten äänessä, mutta onneksi Kaarina Kaikkosen Höyhen-veistoksellekin on ilmaantunut puolustajia. Pelkään, että valmistuttuaan teos ei saa olla rauhassa. Pitääkö järjestää vartiointi? Tilanteen pelastaa vain, että keräysvaroin joku tekee näköispatsaan jonnekin. Kiistaa on käyty monen muunkin patsashankkeen kohdalla, mutta vuosien kuluttua kukaan ei niitä enää muistele.
Mielestäni kouluissa pitäisi sivuta opetuksessa myös patsaita. Kuvaamataito, historia, uskonto, matematiikka, fysiikka, kemia, kädentaidot - kaikillä näillä on yhteyksiä julkisesti esillä olevaan veistostaiteeseen.
Suuria tunteita herätti aikanaan tsaari Aleksanteri II:n patsaan pystytys vuonna 1894 Helsinkiin Senaatintorille. Suunnittelukilpailun voitti kuvanveistäjä Johannes Takanen, toiseksi tuli Walter Runeberg ja työ annettiin heidän yhteisesti toteutettavaksi. Takasen osuutta on itse tsaari Suomen Kaartin upseerin univormussa ja Runebergin ovat jalustassa olevat vertauskuvalliset veistokset Laki, Työ, Rauha ja Valo. Takanen kuoli kesken kaiken 1885 ja Runeberg viimeisteli teoksen. Kun patsaan paljastusjuhla koitti, paikalla oli arviolta 30 000 henkilöä. Edustajia tuli 300:sta kunnasta ja kaupungista kaikkialta Suomesta paikalle. Patsas seisoo edelleen paikallaan, vaikka sen poistamista ehdotettiin heti Suomen itsenäistyttyä ja toisen kerran lapuanliikkeen toimesta, mutta kukaan ei enää välitä. Miksi tsaarin patsas itsenäisessä Suomessa?
Aleksanteri II koettiin hyväksi tsaariksi. Helsingin säätyvaltiopäivillä 1863 hän julisti pitävänsä voimassa Suomen autonomisen aseman . Hänet murhattiin 1881 pommiattentaatissa. Kun patsas pystytettiin, tsaarina oli Nikolai II, jonka sortotoimenpiteet uhkasivat rajoittaa autonomiaa. Patsaan paljastusjuhla oli siis itse asiassa mielenosoitus ja myöhemmin paikalla järjestettiinkin venäläisvastaisia mielenosoituksia.
Patsaan jalustassa oleva Walter Runebergin Laki-veistos kuvaa Suomi-neitoa ja Suomen leijonaa. Siitä on kaksi samankokoista kipsikopiota, joista toinen on Presidentinlinnan valtiosalissa ja toinen Säätytalon pääportaikossa.
Juuri tänään oli Helsingin Sanomissa uutinen ja kuva Lontoossa 10.11.20 paljastetusta feminismin kantaäidin, Mary Wollstonecraftin patsaasta, joka saatiin aikaan yli 200 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Eipä ole sekään noussut paikalleen ilman kohua. Mary eli 1759-1797 ja kuoli 38-vuotiaana synnytykseen. Hän kirjoitti kirjan "Naisten oikeuksien puolustus" 1792, sata vuotta ennen sufragetteja. Patsaassa hänet kuvataan alastomana naishahmona, joka nousee aaltoja muistuttavasta materiasta. Kohun aiheena on se, että miksi naiset kuvataan alastomina, miehet harvemmin. Teoksen suunnittelija Maggi Hamblingin mukaan veistos kuvaa esteitä, joita Wollstonecraft joutui ylittämään ja ideoita, joita hän tavoitteli ja saavuttikin.
Arvostelijoista kirjailija Caitlin Moran kirjoittaa, että alastonkuva olisi ollut onnistuneempi, jos Mary olisi kuvattu kuolemassa äitiysvuoteella, kuten tuon ajan naisille monesti tapahtui. The Guardianin kolumnisti Rhiannon Luci Cosslett pitää Hamblingin suunnittelemaa patsasta valtavana menetettynä mahdollisuutena. Hänen mukaansa merkittävien naisten patsaiden ei tarvitse olla perinteisiä eikä edes esittäviä, mutta niiden pitäisi pystyä vangitsemaan edes jotain sen ihmisen hengestä, jota kunnioittamaan ne on pystytetty. "Olisi vaikea kuvitella, että mieskirjailijaa tai -ajattelijaa kunnioitettaisiin patsaalla, jossa pieni, alaston mies nousisi kulli esillä kuin Ken-nukke jostakin, jonka sanottaisiin esittävän orgaanista materiaa", Cosslett kirjoittaa kolumnissaan. (Tiedot ja lainaus Helsingin Sanomien uutisesta, jonka kirjoittaja on Susanna Laari.) Patsaassa on kirjoitus: "En halua, että naisilla on valtaa miehiin, vaan itseensä." Ajankohtainen viesti tämän päivän itsevaltaisille johtajille.
Kuten huomataan, patsaat eivät ole vain taiteilijoiden luomia kolmiulotteisia muotoiltuja esineitä, vaan niihin sisältyy historiaa, aatteita, tunteita. Kun olen saanut tänä syksynä esitellä pienille yleisöille keräämääni kuva- ja tietoaineistoa Jyväskylän muutamista valikoiduista patsaista, olen saanut havaita, miten vähän niistä tiedetään ja miten usein ne ohitetaan havainnoimatta. Olen iloinnut, kun sitten joku kertoo innoissaan jälkeenpäin käyneensä katsomassa jotain teosta ja kertoneensa siitä tuttavilleenkin. Kulttuuriluotsausta tämäkin.
Tällä kertaa en voi liittää kirjoitukseen kuvia käsittelemistäni patsaista. Teidän täytyy itse googlata kuvat tai käydä kirjastosta katsomassa Maryn patsas Hesarin numerosta 12.11.20 ja Aleksanteri II:n patsaskuva jostakin historian kirjasta. Tai matkustaa koronan jälkeisenä aikana Helsinkiin ja Lontooseen paikan päälle.
Lähteet:
wikipedia.org
Helsingin Sanomat 11. ja 12.11.20
Kommentit ovat tervetulleita.
Tee näin kun haluat lähettää kommentin:
1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa
Kommentit
Lähetä kommentti