Niin kevyttä

Tässä syksyn pimentyessä ajattelen usein kahta Harald Karstenin teosta. Ne ovat niin kevyitä ja kohti taivasta kurkottavia, että ne kohottavat omaa mielialaakin ylöspäin.

Lintutuoli, Harald Karsten, 2005, ruostumaton teräs, korkeus 13,7 m

Lutakonpuistossa on teos nimeltä Lintutuoli. Karsten itse on kuvaillut teostaan tyylitellyksi linnunjalaksi, jossa samalla on ylhäällä tuoli. "Linnut voivat käyttää teosta lepopaikkanaan, joten se on samalla ympäristötaideteos."

Veistoksen syntyyn vaikutti Jyväskylän taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlavuosi. Kaupunki pyysi taiteilijoilta ehdotuksia teoksiksi heidän valitsemiinsa paikkoihin. Harald Karsten suunnitteli tämän veistoksen Jyväsjärven rantaan. Ihan rannassa se ei ole, vaan lähellä Paviljonkia. Se sopii siihen ympäristöön hyvin. Taustalla olevassa Innova-tornitalossa on samantapainen kolmiorakenne.

Harald Karstenin (1948 Duisburg-2016 Jyväskylä)  muita teoksia olen esitellyt jo aiemmin (ks. Kakophone ja Markkinapallot).

Maan ja taivaan välillä, tuulimobile, Harald Karsten, 2000
Teräs, akryyli, valo, 8,5 m x 5 m

Toinen ilmava teos on Oikeustalon edustalla oleva Maan ja taivaan välillä. Harald Karsten on halunnut tuottaa veistoksellaan iloa niin hääpareille kuin syytetyillekin. Kuvittelen, että tuomitun olon raskautta kuvaa Kain Tapperin Yö-veistos Kirkkopuistossa (esittelen sen myöhemmin), tämä Karstenin teos taas kuvaisi vapauttavaa päätöstä. Muitakin mielikuvia se herättää jo nimensäkin perusteella.

Taaskin kysyn, kuinka moni on kiinnittänyt huomiota tähän mobileen mennessään oikeustalolle. Liian helposti ohitamme ulkona olevat taideteokset ajattelematta lainkaan, miksi sellainen on juuri siinä paikassa missä se on. Ja tämänkin näkee vain nostamalla katsettaan kohti taivasta.

Oikeustalo on menossa remonttiin ja on puhuttu myös toimintojen siirtämisestä muualle. Mikä on silloin tämän teoksen kohtalo? Käykää katsomassa, kun vielä voitte!

Harald Karsten on jo siirtynyt toiseen todellisuuteen. On jotain suurta siinä, että taiteilijoiden teokset jäävät muistuttamaan heidän elämästään ja aatteistaan. Mitä muistettavaa jää meistä tavallisista tallaajista? Kaikilla ei ole suurta yhtenäistä sukua, joka kannattelisi muistoa. Itselläni on vielä isoveli, jonka kanssa usein muistelemme vanhempiamme ja heidän sisaruksiaan eli tätejämme, setiämme ja enojamme, heidän sanomisiaan ja tekemisiään. Muistojen jakaminen on suuri ilo ja rikkaus.


Kuvat ovat itse ottamiani.

Lähde:
Jyväskylän julkiset taideteokset


Kommentit ovat tervetulleita.

Toimi näin, kun haluat lähettää kommentin:

1. klikkaa ensin "Lisää kommenttisi" ja kun näkyviin tulee "google-tili", klikkaa sitä ja näkyviin tulee kolme vaihtoehtoa

2. valitse vaihtoehdoista google-tili, jos sinulla on esim. gmail-sähköposti ja keksi nimimerkki (sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommentissa)

tai valitse URL-osoite, jos sinulla esim. blogspot.com -blogi itselläsi, jolloin lähettäjäksi tulee bloginimesi

tai valitse nimetön, jolloin kommentti tulee anonyyminä, kirjoita tekstisi ja lopuksi klikkaa 'julkaise'

3. kommentit tulevat ensin sähköpostiini, luen ne ja hyväksyn julkaistavaksi, ellet kiellä viestissäsi julkaisemista, ja sitten vastaan niihin