Näköisiä urheilijapatsaita - tai sitten ei

Jyväskylässä ei olla vielä päästy yksimielisyyteen siitä, millainen patsas mäkihyppääjä Matti Nykäsen muistolle tilattaisiin ja minne se sijoitettaisiin. Kuudesta kilpailuehdotuksesta on yleisö saanut äänestää suosikkinsa, mutta se ei riitä. Yksikään niistä ei ollut näköispatsas, jollaista omaiset toivovat. Omia ehdotelmiani oli blogissani 30.3.19 Mallia maailmalta.

Tästä sain aiheen koota tähän postaukseen esimerkkejä urheilijoille pystytetyistä patsaista. Kaunein ja ylevin on tietenkin Wäinö Aaltosen luomus juoksija Paavo Nurmesta. Siitä on monta valosta, yksi Jyväskylässä. En laita sitä tähän enää toistamiseen, sillä kirjoitin siitä jo blogissani  17.6.2019  Suomen liikuntapääkaupunki, josta voit käydä kuvan katsomassa.  Nurmen patsas on ensimmäinen Suomen valtion tilaama urheilijaveistos. 

#


Ville Ritola, Maija Nuotio 1978,
Peräseinäjoki (nyk. Seinäjoki)


Peräseinäjoelta löysin juoksija Ville Ritolan (1896 Peräseinäjoki -1982 Helsinki) patsaan urheilukentän viereltä. Se on kuvanveistäjä Maija Nuotion (1935 Jalasjärvi - 2019 Liperi) tekemä ja paljastettu vuonna 1978. En malta olla kertomatta Villen elämäntarinaa, joka löytyi Peräseinäjoen keskustassa Terästalossa sijaitsevan Suomen Siirtolaisuusmuseon seinätauluista.

Ville syntyi Peräseinäjoella perheeseen, jossa oli kaikkiaan 20 lasta isän kahdesta avioliitosta. Ville oli 14:s. Hän osallistui jo lapsena maalaistalon töihin ja oli 10-vuotiaana sahalla töissä ja kestikievarissa kyytipoikana. Kouluun oli neljä kilometriä ja matka tehtiin juosten, usein kilpaa. Kylätappelutkin tulivat pojalle tutuiksi, siitä taidosta oli myöhemmin hyötyä Amerikassa.

Vuonna 1913 Ville Ritola lähti 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin, jossa jo oli hänen vanhempia sisaruksiaan (11 heistä lähti sinne, sisarusta viisi kuoli jo lapsena). Tarvittavan lääkärintodistuksen Ville kävi hakemassa Alavudelta avojaloin, siitä tuli 60 kilometrin lenkki. Sitten matkaan junalla Hankoon, laivalla Hulliin, sieltä maitse Lontoon kautta Liverpooliin ja kolmen viikon laivamatkalle New Yorkiin. Ville pelkäsi, ettei pääsisi maahantulotarkastuksesta läpi, kun joku merimies oli lyönyt häneltä silmän mustaksi laivalla. Kyllä hän pääsi ja jatkoi sieltä matkaa junalla veljensä luokse. Työtä löytyi heti kaasuputkien maahanlaskussa ja sitten kirvesmiehenä. Hän oli rakentamassa laitureita, siltoja ja pilvenpiirtäjiä. Työpäivät olivat 12-14-tuntisia. Raskaasta työstä huolimatta hän vielä harrasti juoksua. Hän harjoitteli Hannes Kolehmaisen (!) kanssa ja alkoi kilpailla saavuttaen 18 Yhdysvaltain amatöörimestaruutta vuosina 1921-27. Hannes oli muuttanut Yhdysvaltoihin vuoden 1912 olympialaisten jälkeeen.

Me tunnemme Ville Ritolan Pariisin vuoden 1924 ja Amsterdamin vuoden 1928 olympialaisten sankarina. Pariisissa hän juoksi kahdeksan kilpailua kahdeksan päivän aikana ja sai neljä kultaa (10 000 m, 3 000 esteet, 10 000 maastojuoksun joukkuekilpailu ja 3 000 m joukkuejuoksu) ja kaksi hopeaa (5 000 m ja 10 000 m maastojuoksu) (Paavo Nurmi voitti). Amsterdamissa ohjelma ei ollut yhtä tiukka, saaliina yksi kulta ja yksi hopea. Ville palasi työskentelemään Yhdysvaltoihin vuosikymmeniksi ja tuli takaisin Suomeen vuonna 1971 asettuen Helsinkiin Paavo Nurmen rakennuttamaan asuntoon.




 Kanadantalo Saskatchewanista 1880-luvulta, siirretty
laivarahtina Kalajärven rannalle Maailman Raitille
Peräseinäjoelle.

 Siperiasta tuotu Matti Unkurin perheen koti
Maailman Raitilla Peräseinäjoella.
Suosittelen matkailukohteeksi!

#

Keravalta löytyy ansioituneen urheilijan Volmari Iso-Hollon (1907 Ylöjärvi - 1969 Heinola) patsas Iso-Hollon aukiolta. Se on kuvanveistäjä Erkki Kannoston (s. 1945 Tampere, asuu Helsingissä) tekemä. Kannosto on opiskellut Taideakatemian koulussa ja toiminut opettajana Taideteollisessa korkeakoulussa ja Pekka Halosen Akatemiassa Tuusulassa. Hän on tehnyt myös mitalitaidetta ja puupiirroksia. Tunnetuin hänen teoksistaan lienee Lahdessa v. 1978 paljastettu Punavankien muistomerkki, joka koostuu useasta ihmishahmosta.


Volmari Iso-Hollo, Erkki Kannosto, 1994, Kerava
Varat hankittu pienoismallia myymällä ja liikelaitosten ja
Keravan kaupungin tuella

Volmari Iso-Hollo jatkoi Nurmen ja Ritolan kannoilla Suomen juoksumainetta. Hän edusti maatamme Los Angelesin 1932 ja Berliinin 1936 olympialaisissa. Matkoina olivat 10 000 metrin juoksut ja 3 000 metrin esteet. Losista hän sai kultaa esteissä ja hopeaa kymppitonnilla. Berliinistä tuli kultaa esteissä ja pronssia kymppitonnilla, jossa Suomi sai kolmoisvoiton: 1. Ilmari Salminen (patsas Kouvolassa, Pauli Koskinen) ja 2. Arvo Askola. Volmari edusti aikoinaan mm. Keravan Veikkoja ja Keravan Urheilijoita, josta syystä patsas on juuri Keravalla. Patsaan jalustan taustalla ovat hänen meriittinsä ja estejuoksijalle sopivasti sen edustalla on vesiallas, joka paikalla käydessäni oli jo tyhjennetty talveksi.


#

Kajaanissakin on urheilijalle omistettu muistomerkki. Ja tuo urheilija on telinevoimistelija Heikki Savolainen. Hänellä on ansioita roppakaupalla.


Heikki Savolaisen muistomerkki, Matti Koskela, 2007
 Rantapuisto, Kajaani


Heikki Savolainen syntyi Joensuussa v. 1907 ja kuoli Kajaanissa 1997. Hänellä on yhdeksän olympiamitalia seuraavista olympialaisista: 1928 Amsterdam pronssia hevosella, 1932 Los Angeles hopeaa rekillä, pronssia nojapuilla, moniottelussa ja joukkuekilpailussa, 1936 Berliini pronssia joukkuekilpailussa, 1948 Lontoo kultaa hevosella ja joukkuekilpailussa, Helsinki 1952 pronssia joukkuekilpailussa 44-vuotiaana. Helsingin olympialaisissa hän vannoi urheilijoiden puolesta olympiavalan.

Heikki kouluttautui ensin voimistelunopettajaksi 1931 ja sitten lääkäriksi 1939. Sodassa hän toimi lääkintämajurina, sen jälkeen Kajaanin kaupunginlääkärinä ja sai lääkintöneuvoksen arvonimen. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden kunniatohtoriksi hänet promovoitiin 1982.

Taidegraafikko, taidemaalari ja kuvanveistäjä Matti Koskela on syntynyt Kajaanissa 1933. Opiskellessan Kajaanin seminaarissa hän sai kosketuksen taiteen tekemiseen ja alkoi osallistua näyttelyihin ja kilpailuihin. Hän toimi aluksi opettajana, mutta antautui taiteelle ja muutti Lahteen, jossa on työskennellyt 1960-luvulta lähtien. Koskelan monet teokset ovat kineettisiä. Hän on saanut valtionpalkinnon 1973 ja professorin arvonimen 1992. "Vuoden Eliakseksi" hänet valittiin 2009 Kajaanissa, koska hän on vaikuttanut kulttuurin alalla Lönnrotin perintöä vaalivasti mm. tekemällä Kalevala-aiheisia töitä.

#

Tiedätkö, kuka on Suomen urheilun isä? - En tiennyt minäkään, ennen kuin löysin patsaan, joka sen kertoo. Se löytyy Töysästä, Iivarin koulun pihalta. Töysä puolestaan on nykyään yhtä Alavuden kanssa.


Ivar Wilskman, Risto Saalasti,
Töysä (nyk. Alavus), 1990 (SVUL 90 v.)
rahoittajat Opetusministeriö, SVUL, urheiluseurat ja Töysän kunta


Ivar Wilskman on "Suomen urheilun isä". Hän syntyi Töysässä kappalaisen poikana 1854, isän kuoltua perhe muutti Ilmolaan 1861, Ivar kuoli 1932 Helsingissä. Päästyään ylioppilaaksi hän opiskeli kieliä ja matemaattisia aineita, mutta innostui sitten voimistelusta ja valmistui voimistelunopettajaksi. Hän toimi lehtorina vuoteen 1918, jolloin hänestä tuli kouluhallituksen voimistelun- ja terveydenhoidon tarkastaja.  Wikipediassa hänestä kerrotaan seuraavaa. Hän oli urheiluvaikuttaja ja sai professorin arvon 1920, hän oli aktiivinen urheiluseuratoiminnan käynnistäjä, SVUL:n ensimmäinen puheenjohtaja ja alan oppikirjojen tekijä, ensimmäisen suomenkielisen urheilulehden nimeltään Suomen Urheilulehti perustaja. Wilskman toimi Lontoon olympialaisissa 1908 pronssia voittaneen Suomen voimistelujoukkueen joukkueenjohtaja.

Mainitusta Suomen Urheilulehdestä vuodelta 1914 saa jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista liikunnanopetus oli ollut (alkuosa tekstistä puuttuu): "Maaseudulla taas oli kiirikan-lyönti, väkikarttu ja painiskelu nuorison urheiluna. Tyttöjen ainoana urheiluna oli tanssi ja kävely; 1880-luvulla jossain määrässä myös luistelu. Oppikoulussakin voimistelu oli sivuaineena, josta maksettiin pienehkö palkkio opettajille. Niiksi tulikin sentähden tavallisesti se, joka tuloja saadaksensa suostui pitämään huolta voimistelusta.... Joku liike sieltä, toinen täältä oli haalittu voimistelutuntien ohjelmiin, jotka sisälsivät tavallisimmin jonkun verran marssia, juoksua, käännöksiä, hiukan käsi- ja jalkaliikkeitä... Ryhtiä ja pontta oli, ja voimistelussa seistiin kuin tinasotamiehet sormenneniä myöten jäykkinä ja joka liikkeessä tömistettiin jalkaa permantoon..." Kauas on tultu sadassa vuodessa. Toki tuo jalkojen tömistely vahvistaa luustoa, sitä pitäisi harrastaa nykyäänkin jossakin muodossa.

Ivar Wilskmanin patsaan tekijästä, kuvanveistäjä Risto Saalastista, en löytänyt muuta tietoa kuin että hän oli kokkolalainen tätä veistosta tehdessään. Patsas on oikea näköispatsas, siinä Ivar seisoo sekuntikello kädessä katse läheiselle urheilukentälle.



Kuvat ovat itse ottamiani.

Lähteet:
Wikipedia
Suomen Siirtolaisuusmuseo
Wilskmanin patsaan info







Kommentit

  1. Piti käydä oikein etsimässä kuvia Volmari Iso-Hollosta, on tuo patsas sen verran erikoisen näköinen. Mistähän tekijä on saanut inspiraation tähän työhönsä?tk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Ala- ja yläruumis ovat suhteiltaan kuin eri paria. Keravan patsasesitteessä sanotaan vain, että veistoksen asento on peräisin juoksijaa kuvaavilta filmeiltä. Ville Ritolan patsas puolestaan perustuu valokuvasta otettuun malliin.

      Poista

Lähetä kommentti