Vuosi sitten esittelin naistenpäivän kunniaksi Jyväskylästä löytyviä naisten tekemiä julkisia taideteoksia (Taiteilijanaiset ulkona) . Niitä on aika paljon. Nimettyä naista esittäviä patsaita sen sijaan saa etsiä suurennuslasin kanssa. Minna Canth (ks. Kaksi selviytyjää) on saanut pitkään olla yksin tässä joukossa. Toinen patsaan saanut nainen löytyy Säynätsalon kirkon pihasta: Hanna Parviainen, Suomen ensimmäinen kauppaneuvoksen arvon saanut nainen. Nimitys tapahtui 1926.
Hanna Parviainen syntyi 1874 Jyväskylässä ja kuoli 1938 Helsingissä. Hän toimi Säynätsalon vaneritehtaan ja sahan, Joh.Parviaiset Tehtaat Oy:n, johtajana 1922-25 ja johtokunnan puheenjohtajana 1925-30 ja tehtaan omistajana 1925-36. Näin ei ollut suunniteltu, mutta kummankin johtajana toimineen veljen kuoltua Hanna joutui ottamaan ohjat käsiinsä.
Hannan opiskelu alkoi Jyväskylän tyttökoulussa ja jatkui sen jälkeen ranskankielisessä sisäoppilaitoksessa Genevessä Sveitsissä. Suomessa hän kävi keitto- ja käsityökoulun ja Punaisen Ristin samarialaiskurssin. Sitten seurasi kauppakoulu Tukholmassa ja työ isänsä tehtaiden kassanhoitajana 1895-1900. Johan Parviainen (1834-1900) oli hankkinut Säynätsalon saaren omistukseensa 1897 ja hän siirsi Korkeakoskelle 1874 perustamansa sahalaitoksen sinne. Siitä alkoi Säynätsalon historia.
Isänsä kuoltua Hanna hoiti perheen maatiloja vuoteen 1920. Hän asui Sulkulan mallitilalla Kuokkalassa, jossa raivautti peltoja, harrasti karjan- ja hevosjalostusta, perusti turvepehkutehtaan, rakennutti teitä, kalasti ja harrasti kalanviljelyä. Toisin sanoen erittäin monipuolinen henkilö. Lisätään näihin ansioihin vielä, että hän rakennutti tilan päärakennukseen tähtitornin, jonka peiliteleskoopin teki Yrjö Väisälä. Hannan arkkitehtiystävä Wivi Lönn suunnitteli tilalle hedelmäpuutarhan, jossa koeviljeltiin eri omenalajikkeita ja tutkittiin niiden ominaisuuksia Suomen ilmasto-olosuhteissa. Tilalta Hanna muutti kaupunkiasuntoon Seminaarinkadulle, jossa talo vieläkin seisoo, mutta asumattomana. Hannan kuoltua perikunta myi Sulkulan talon kristilliseksi kansanopistoksi.
Hanna Parviainen oli monessa mukana myös Säynätsalossa. Wivi Lönn suunnitteli omakotialueen ja talomallin yhtiön työntekijöille Muuratsaloon ja Hanna lahjoitti jokaiselle sinne muuttaneelle perheelle jalostetun omenapuun, marjapensaita ja muita puutarhakasveja. Hän tuki eri naisjärjestöjen toimintaa ja avusti puutteessa olevia leskiä ja orpoja. Hän rakennutti kuntaan Lönnin suunnittelemat vanhustentalon (Hannala) ja päiväkodin. Säynätsalon seurakunnalle hän rakennutti kirkon, jonka suunnitteli Armas Lindgren. Se valmistui 1927. Kirkon sisäkatto on Säynätsalon vaneritehtaan vanerista tehty kasettikatto. Heikentynyt taloustilanne pakotti Parviaisen myymään yhtiön vuonna 1936 Suomen Pankille ja Kansallis-Osake-Pankille. Enso-Gutzeitin haltuun ne siirtyivät 1946. Hanna ja Wivi asettuivat asumaan Helsinkiin Wivin suunnittelemaan NNKY:n taloon (nykyinen Hotelli Helka).
Olivia Mathilda "Wivi" Lönn syntyi 1872 Tampereella ja kuoli 1966 Helsingissä. Hän kouluttautui arkkitehdiksi ja oli Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. Hänen aktiivisin aikansa kesti noin 15 vuotta, hän voitti useita suunnittelukilpailuja, mutta 1930-luvulla hän vetäytyi alalta.
Wivi Lönnin suunnittelemia rakennuksia löytyy erityisesti Tampereelta ja Jyväskylästä. Mainittakoon näistä Jyväskylässä olevat Kuokkalan kartano ja Wivin omaksi kodikseen suunnittelema talo Hämeenkadulla. Jyväskyläläinen mesenaatti Kauko Sorjonen on suurella sydämellä korjauttanut nämä molemmat loistokuntoon. Wivi Lönnin patsaan Sorjonen on teettänyt v. 2010 kuvanveistäjä Sonja Vectomovilla Lönnin kotina olleen talon pihaan, joka ei ole yleisölle auki kuin erityistilanteissa. Sonja Vectomov on Jyväskylässä asuva tsekkiläissyntyinen taiteilija.
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
Wikipediasta melko suoraan kopioitua tekstiä
 |
| Hanna Parviainen, Sonja Vectomov. 2013, pronssi, Säynätsalossa; toinen valos Sorjosen pihassa (Wivi Lönnin talo), missä myös Wivi Lönnin patsas |
Hanna Parviainen syntyi 1874 Jyväskylässä ja kuoli 1938 Helsingissä. Hän toimi Säynätsalon vaneritehtaan ja sahan, Joh.Parviaiset Tehtaat Oy:n, johtajana 1922-25 ja johtokunnan puheenjohtajana 1925-30 ja tehtaan omistajana 1925-36. Näin ei ollut suunniteltu, mutta kummankin johtajana toimineen veljen kuoltua Hanna joutui ottamaan ohjat käsiinsä.
Hannan opiskelu alkoi Jyväskylän tyttökoulussa ja jatkui sen jälkeen ranskankielisessä sisäoppilaitoksessa Genevessä Sveitsissä. Suomessa hän kävi keitto- ja käsityökoulun ja Punaisen Ristin samarialaiskurssin. Sitten seurasi kauppakoulu Tukholmassa ja työ isänsä tehtaiden kassanhoitajana 1895-1900. Johan Parviainen (1834-1900) oli hankkinut Säynätsalon saaren omistukseensa 1897 ja hän siirsi Korkeakoskelle 1874 perustamansa sahalaitoksen sinne. Siitä alkoi Säynätsalon historia.
Isänsä kuoltua Hanna hoiti perheen maatiloja vuoteen 1920. Hän asui Sulkulan mallitilalla Kuokkalassa, jossa raivautti peltoja, harrasti karjan- ja hevosjalostusta, perusti turvepehkutehtaan, rakennutti teitä, kalasti ja harrasti kalanviljelyä. Toisin sanoen erittäin monipuolinen henkilö. Lisätään näihin ansioihin vielä, että hän rakennutti tilan päärakennukseen tähtitornin, jonka peiliteleskoopin teki Yrjö Väisälä. Hannan arkkitehtiystävä Wivi Lönn suunnitteli tilalle hedelmäpuutarhan, jossa koeviljeltiin eri omenalajikkeita ja tutkittiin niiden ominaisuuksia Suomen ilmasto-olosuhteissa. Tilalta Hanna muutti kaupunkiasuntoon Seminaarinkadulle, jossa talo vieläkin seisoo, mutta asumattomana. Hannan kuoltua perikunta myi Sulkulan talon kristilliseksi kansanopistoksi.
 |
| Parviaisen talo, Seminaarinkatu 30, Jyväskylä rak. 1907, arkkitehti W.G. Palmqvist, kuva v. 2020 |
Hanna Parviainen oli monessa mukana myös Säynätsalossa. Wivi Lönn suunnitteli omakotialueen ja talomallin yhtiön työntekijöille Muuratsaloon ja Hanna lahjoitti jokaiselle sinne muuttaneelle perheelle jalostetun omenapuun, marjapensaita ja muita puutarhakasveja. Hän tuki eri naisjärjestöjen toimintaa ja avusti puutteessa olevia leskiä ja orpoja. Hän rakennutti kuntaan Lönnin suunnittelemat vanhustentalon (Hannala) ja päiväkodin. Säynätsalon seurakunnalle hän rakennutti kirkon, jonka suunnitteli Armas Lindgren. Se valmistui 1927. Kirkon sisäkatto on Säynätsalon vaneritehtaan vanerista tehty kasettikatto. Heikentynyt taloustilanne pakotti Parviaisen myymään yhtiön vuonna 1936 Suomen Pankille ja Kansallis-Osake-Pankille. Enso-Gutzeitin haltuun ne siirtyivät 1946. Hanna ja Wivi asettuivat asumaan Helsinkiin Wivin suunnittelemaan NNKY:n taloon (nykyinen Hotelli Helka).
 |
| Wivi Lönnin koti 1911-18, kuva v. 2020 |
Olivia Mathilda "Wivi" Lönn syntyi 1872 Tampereella ja kuoli 1966 Helsingissä. Hän kouluttautui arkkitehdiksi ja oli Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. Hänen aktiivisin aikansa kesti noin 15 vuotta, hän voitti useita suunnittelukilpailuja, mutta 1930-luvulla hän vetäytyi alalta.
Wivi Lönnin suunnittelemia rakennuksia löytyy erityisesti Tampereelta ja Jyväskylästä. Mainittakoon näistä Jyväskylässä olevat Kuokkalan kartano ja Wivin omaksi kodikseen suunnittelema talo Hämeenkadulla. Jyväskyläläinen mesenaatti Kauko Sorjonen on suurella sydämellä korjauttanut nämä molemmat loistokuntoon. Wivi Lönnin patsaan Sorjonen on teettänyt v. 2010 kuvanveistäjä Sonja Vectomovilla Lönnin kotina olleen talon pihaan, joka ei ole yleisölle auki kuin erityistilanteissa. Sonja Vectomov on Jyväskylässä asuva tsekkiläissyntyinen taiteilija.
 |
| Wivi Lönn, Sonja Vectomov, 2010 kuva otettu kaukaa, koska yksityisalue |
Kuvat olen itse ottanut.
Lähteet:
Wikipediasta melko suoraan kopioitua tekstiä
Hannan muisto elää Säynätsalossa yhä voimakkaana, jopa perheen miehiä voimakkaampana. Joka kesä Säynätsalossa valitaan Hanna tai Waltteri. Patsaan viereen on toivottu jo kauan metallikylttiä, jossa olisi tietoa Hannasta.tk
VastaaPoista