Tämän kirjoituksen piti ilmestyä blogiini jo reilu viikko sitten, kun talvisodan päättymisestä tuli 80 vuotta. Teknisistä syistä se ei onnistunut ja nyt ajatuksenikin ovat jo täynnä uutta.
Talvi 1939-40 oli ennätyksellisen kylmä, kun taas tämän talven 2019-20 sää on ollut oudon leuto ja lumeton Etelä- ja Keski-Suomessa. Uusi "vihollisemme" on ilmaston lämpeneminen, jäätiköiden sulaminen, tulvat ja rajuilmat. Kaikki tapahtuu ihmisen ahneen toiminnan takia ja näyttää siltä, etteivät keinomme riitä kehitystä taltuttamaan.
Nyt olemme eläneet viikon päivät kuin sotaoloissa: ruokaa ja muita tarvikkeita on hamstrattu, hallitus on asettanut kokoontumis- ja liikkumiskieltoja, koulut ovat siirtyneet etäopetukseen. Tämä meidät yllättänyt näkymätön vihollinen on erilainen: Kiinasta liikkeelle lähtenyt koronavirus, joka hyökkää ihmisestä toiseen kosketuksen ja pisaratartunnan kautta ja on hengenvaarallinen erityisesti iäkäälle väestölle. Tähän mennessä on vain yksi kuollut Suomessa, mutta pian heitä on lisää. Italiassa ja Espanjassa luvut ovat jo aivan toista suuruusluokkaa.
Säynätsalon kirkon pihassa oleva Wäinö Aaltosen tekemä sotamuistomerkki Mies mieheltä kuvaa kahta miestä. Toinen kantaa lippua valmiina jatkamaan taistoa, toinen on jo maassa käsi pystyssä ja pyytää apua. Tämä on meidänkin tilanteemme. Sairaalahenkilökunta ja monet muut tahot jatkavat töitään kokoaikaisesti meidän hyväksemme. Meidän ikäihmisten tehtävä on pysyä aloillamme kotonamme välttääksemme tartuntoja lähikontakteissa.
Muistomerkissä on kaatuneiden nimien lisäksi Eino Leinon tekstiä:
Mies mieheltä, mies mieheltä
pyhä lippu siirtyi,
kenet taisto kaas,
hän nousee taas,
ei petturi milloinkaan.
Wäinö Aaltonen (1894-1966) on 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä kuvanveistäjiä. Muita hänen teoksiaan Jyväskylässä ovat Paavo Nurmen patsas (ks. Suomen liikuntapääkaupunki) yliopiston kampuksella ja Tanssijatar (ks. Parhainta naiseutta) Säynätsalon kunnantalon sisäpihalla. Turussa olevaan Wäinö Aaltosen museoon piti tulla kesänäyttelyksi Anu Pentikin keramiikkaa. Kuinkahan sen ja muiden kesänäyttelyiden käy, vieläkö epidemia estää museoiden avaamisen? Suomen kesä on täynnä hienoja konsertteja, kesäteattereita ja näyttelyitä, joihin olemme oppineet menemään bussilasteittain. Jos niitä ei voi järjestää, niin mitä ihmiset voivat virkistyksekseen tehdä? Kaikilla ei ole erämaamökkiä, jonne voi linnoittautua maata kuopimaan ja kaloja narraamaan.
Sota-aiheet ovat työllistäneet Suomen kuvanveistäjiä talvi- ja jatkosodan jälkeen. Sodan traumoja on pyritty hoitamaan muistelemalla, ei unohtamalla. Tarkoituksena olisi, ettei ikinä enää olisi taisteluja, mutta koko maailman mittakaavassa ne eivät ole koskaan hävinneet. Jotkut Afrikan maat ja Lähi-Itä ovat siitä muistuttamassa tänä päivänäkin. Sodat ovat tuhonneet myös paljon ihmiskunnan tärkeitä kulttuurikohteita.
Kuvan olen itse ottanut.
Lähde:
Julkiset taideteokset Jyväskylässä
Talvi 1939-40 oli ennätyksellisen kylmä, kun taas tämän talven 2019-20 sää on ollut oudon leuto ja lumeton Etelä- ja Keski-Suomessa. Uusi "vihollisemme" on ilmaston lämpeneminen, jäätiköiden sulaminen, tulvat ja rajuilmat. Kaikki tapahtuu ihmisen ahneen toiminnan takia ja näyttää siltä, etteivät keinomme riitä kehitystä taltuttamaan.
Nyt olemme eläneet viikon päivät kuin sotaoloissa: ruokaa ja muita tarvikkeita on hamstrattu, hallitus on asettanut kokoontumis- ja liikkumiskieltoja, koulut ovat siirtyneet etäopetukseen. Tämä meidät yllättänyt näkymätön vihollinen on erilainen: Kiinasta liikkeelle lähtenyt koronavirus, joka hyökkää ihmisestä toiseen kosketuksen ja pisaratartunnan kautta ja on hengenvaarallinen erityisesti iäkäälle väestölle. Tähän mennessä on vain yksi kuollut Suomessa, mutta pian heitä on lisää. Italiassa ja Espanjassa luvut ovat jo aivan toista suuruusluokkaa.
Säynätsalon kirkon pihassa oleva Wäinö Aaltosen tekemä sotamuistomerkki Mies mieheltä kuvaa kahta miestä. Toinen kantaa lippua valmiina jatkamaan taistoa, toinen on jo maassa käsi pystyssä ja pyytää apua. Tämä on meidänkin tilanteemme. Sairaalahenkilökunta ja monet muut tahot jatkavat töitään kokoaikaisesti meidän hyväksemme. Meidän ikäihmisten tehtävä on pysyä aloillamme kotonamme välttääksemme tartuntoja lähikontakteissa.
 |
| Mies mieheltä, Wäinö Aaltonen, 1948, Säynätsalon sankarihauta, om. Jyväskylän seurakunta |
Muistomerkissä on kaatuneiden nimien lisäksi Eino Leinon tekstiä:
Mies mieheltä, mies mieheltä
pyhä lippu siirtyi,
kenet taisto kaas,
hän nousee taas,
ei petturi milloinkaan.
Wäinö Aaltonen (1894-1966) on 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä kuvanveistäjiä. Muita hänen teoksiaan Jyväskylässä ovat Paavo Nurmen patsas (ks. Suomen liikuntapääkaupunki) yliopiston kampuksella ja Tanssijatar (ks. Parhainta naiseutta) Säynätsalon kunnantalon sisäpihalla. Turussa olevaan Wäinö Aaltosen museoon piti tulla kesänäyttelyksi Anu Pentikin keramiikkaa. Kuinkahan sen ja muiden kesänäyttelyiden käy, vieläkö epidemia estää museoiden avaamisen? Suomen kesä on täynnä hienoja konsertteja, kesäteattereita ja näyttelyitä, joihin olemme oppineet menemään bussilasteittain. Jos niitä ei voi järjestää, niin mitä ihmiset voivat virkistyksekseen tehdä? Kaikilla ei ole erämaamökkiä, jonne voi linnoittautua maata kuopimaan ja kaloja narraamaan.
Sota-aiheet ovat työllistäneet Suomen kuvanveistäjiä talvi- ja jatkosodan jälkeen. Sodan traumoja on pyritty hoitamaan muistelemalla, ei unohtamalla. Tarkoituksena olisi, ettei ikinä enää olisi taisteluja, mutta koko maailman mittakaavassa ne eivät ole koskaan hävinneet. Jotkut Afrikan maat ja Lähi-Itä ovat siitä muistuttamassa tänä päivänäkin. Sodat ovat tuhonneet myös paljon ihmiskunnan tärkeitä kulttuurikohteita.
Kuvan olen itse ottanut.
Lähde:
Julkiset taideteokset Jyväskylässä
Kommentit
Lähetä kommentti